Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Paluu Pekingiin -seminaarissa 22.11.2005

Kymmenen vuotta sitten pidetty Pekingin kokous oli neljäs YK:n naisten asemaa edistävä maailmankonferenssi. Se oli selvästi suurin tähänastisista konferensseista, osallistuihan siihen lähes kaikki YK:n jäsenvaltiot ja kaiken kaikkiaan osanottajia oli lähes 50.000.

Pekingin konferenssia on luonnehdittu eräänlaiseksi suureksi yhteenvedoksi tai kodifikaatioksi, jossa koottiin yhteen ja vahvistettiin jo muissa konferensseissa saavutetut tulokset ja täydennettiin niitä. Siksi siellä hyväksytty asiakirja on erittäin laaja ja kattava suunnitelma naisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja sukupuolinäkökulman soveltamiseksi kaikilla aloilla.

Pekingissä arvioitiin ensin maailmantilannetta naisten kannalta ja määriteltiin sitten kaksitoista keskeistä ongelma-aluetta, joille asetettiin strategiset tavoitteet ja esitettiin toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Hyväksyessään toimintaohjelman hallitukset sitoutuivat soveltamaan sukupuolinäkökulmaa läpäisevästi kaikessa politiikassaan, suunnittelussaan ja päätöksenteossaan.

Turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä ja ovat avaintekijöitä edettäessä kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. Suomi on yhä kiinteämmin osa maailmanyhteisöä, jonka tapahtumat vaikuttavat myös meidän elämäämme. Meidän on syytä olla vaikuttamassa siihen, että globalisaation mahdollisuuksia käytetään Pekingin toimintaohjelman ja hyvin tärkeiden YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuosituhatjulistuksen kolmas päämäärä on sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen erityisesti koulutuksen kautta. Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen on edellytyksenä myös muiden Vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumiselle. Vuosituhattavoitteita ei voida saavuttaa ilman Pekingin toimintaohjelman toteuttamista.

Naisten aseman parantaminen ei kuitenkaan ole vain yksi vuosituhattavoitteista, vaan se on olennainen osa kaikkia tavoitteita, niin köyhyyden poistamista kuin ympäristön huomioon ottamistakin. Se on myös työllisyyden ja talouskasvun edellytys. Siksi sitoutuminen Pekingin toimintaohjelmaan ei ole vain kymmenvuotismuodollisuus, vaan se on tärkeä ja olennainen osa myös Suomen tasa-arvo- ja kehityspolitiikkaa.

Naiset eivät ole vähemmistö vaan enemmistö. Resurssien käyttö on tehotonta, jos maapallon väestön enemmistön voimavarat jätetään vajaakäyttöön. Pekingin toimintaohjelman toteuttamisessa riittää vielä näiden kuluneiden kymmenen vuoden jälkeenkin paljon tehtävää niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Naisten oikeudet, naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ovat yhä keskeisiä ja ajankohtaisia. Köyhyydellä on edelleen niin usein naisen kasvot, ja ilman naisten aseman edistämistä ei myöskään köyhyyden vähentäminen voi edetä.

Pekingin toimintaohjelman toteuttaminen ei valitettavasti ole vahvassa myötätuulessa. Kansainvälinen ilmapiiri on koventunut ja se on selvästi heijastunut myös kansainvälisissä järjestöissä naisten oikeuksista käytyyn keskusteluun. Monissa YK-konferensseissa on ollut lukuisia maita, jotka ovat pyrkineet purkamaan aikaisemmin saavutettua yhteisymmärrystä eräistä keskeisistä naisten oikeuksia koskevista kysymyksistä - siis vaikka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Pekingin toimintaohjelmaan.

Kovenevan ilmapiirin kohteeksi ovat joutuneet erityisesti lisääntymisterveys ja seksuaalikäyttäytymiseen liittyvät asiat. Tämä ei ole omiaan edistämään HIV:n ja AIDSin ehkäisemistä, joka edellyttää yli valtioiden rajojen ja sektorirajojen käyvää yhteistyötä. Suomen on pidettävä lisääntymisterveydenhuollon ja -oikeuksien varmistaminen keskeisessä asemassa kaikessa kehitysyhteistyössämme. Kun valtiot sitoutuvat erityisesti naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen, ne voivat myös torjua HIV:tä ja AIDSia tehokkaammin.

Kansallisvaltio on edelleen tärkein toimija globalisaatiossa. Kansallisen vastuun rinnalla tehokas monenvälinen yhteistyö ja monenkeskisesti sovitut säännöt ovat olennaisia pyrittäessä kehitykseen. Meidän täytyy turvata naisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet myös monenkeskisissä järjestelmissä. YK:n syyskuun huippukokouksessa hyväksyttiin sekä rauhanrakentamistoimikunnan että ihmisoikeusneuvoston perustaminen. Ehdotin Suomen puolesta, että näiden uusien elinten työhön osallistuisi tarpeeksi naisia. Esitys on etenemässä hyvin.

Pekingin toimintaohjelma on ollut tärkeä virstanpylväs tasa-arvotyössä ja hyvä väline naisille kautta maailman. Uskon, että Pekingin toimintaohjelman entistä tehokkaampi toteuttaminen on keskeinen vauhdittaja myös Vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden saavuttamisessa.

Kun Suomi vajaan vuoden kuluttua ottaa vastaan EU:n puheenjohtajuuden, asialistallamme on Pekingin toimintaohjelman vuosittaistarkastelu. EU-puheenjohtajuuden aikana pidämme tärkeänä Pekingin toimintaohjelman esillä pitämistä ja sen tavoitteiden eteenpäin viemistä. Lähes ensimmäisiä asioita puheenjohtajuuskaudellamme tulee olemaan EU-maiden yhteistyön koordinointi YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa.

EU:n perustamissopimuksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi EU:n toiminnan läpileikkaavista periaatteista. Tämän lisäksi EU on ansiokkaasti käyttänyt Pekingin toimintaohjelmaa työvälineenä. Suomen edellisestä puheenjohtajuudesta lähtien EU on kehittänyt indikaattoreita tasa-arvon edistymisen mittaamiseksi Pekingin toimintaohjelman kriittisillä alueilla.

Sosiaalisen ulottuvuuden merkitys myönteisen ja sosiaalisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi on vahvistunut globalisaation edessä. Sosiaalisen ulottuvuuden toimeenpano edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä aivan kuten sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen.

Kansalaisjärjestöjen rooli on hallitusten ja hallitusten välisen kansainvälisen yhteistyön lisäksi erittäin tärkeä maailman väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ilman aktiivisia kansalaisjärjestöjä, jotka edellyttävät hallituksilta yhä parempia suorituksia, emme olisi edes siinä vaiheessa kuin nyt olemme. Haluan jo tässä yhteydessä kiittää monia aktivisteja, jotka ovat täällä tänäänkin paikalla.

* * *

Sukupuolten välinen eriarvoisuus ilmenee yhteiskunnassa eri muodoissa. Räikeimpiä ilmenemismuotoja ovat ihmiskauppa, prostituutio ja seksiturismi, joiden uhreina ovat pääsääntöisesti naiset. Usein perimmäiset syyt naiskaupan uhriksi joutumiseen ovat alueiden välinen elintasokuilu, naisten huono asema ja suoranainen köyhyys. Jos elämisen edellytykset kotimaassa ovat heikot, naisia voidaan houkutella valheellisin paremman elämän lupauksin prostituutioon tai orjatyöhön rinnastettaviin töihin.

Keskeistä naiskaupan ehkäisyssä on raja- ja poliisiviranomaisten tehostettu toiminta ongelman varhaiseksi toteamiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden johtohenkilöiden saamiseksi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Rikollisuuden syihin pitää myös puuttua. Avainasemassa tällaisen rikollisuuden torjumisessa ovat myös toimet, joilla vähennetään uhriksi joutumista lähtömaissa ja kysyntää kohdemaissa.

Haluan myös aina tuoda esiin, että minusta on ollut yllättävää, että tasa-arvoon pyrkivässä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on niin suuret markkinat maksullisille seksuaalipalveluille. Tämän päivän tilanne kertoo omalla tavallaan siitä, kuinka kaukana me olemme vielä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Meidän on siis pyrittävä vaikuttamaan mielipiteisiin ja tehtävä selväksi, että suomalainen yhteiskunta tuomitsee ihmisten seksuaalisen hyväksikäytön.

Sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja naisten asemaan ei voi olla vaikuttamatta kulttuurin, median ja viihteen lisääntynyt seksin ja väkivallan tarjonta. Erityisesti lasten ja nuorten käsityksiin sillä voi olla voimakas vaikutus. Kansalaistoiminta on aktivoitunut saadakseen muutosta aikaan. Esimerkiksi Ruotsissa on ryhdytty boikotoimaan pornoistunutta mainontaa.

Miehen kanssa tasa-arvoisen naisen ihanne ei ole merkinnyt naiseuden kieltämistä tai perheen hylkäämistä. Päinvastoin, suomalainen tasa-arvoinen naisihanne voi toteutua siten, että naisella on koulutus, työ, perhe ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Olemme aikaansaaneet hyvinvointiyhteiskunnan, joka tukee tällaisen tavoitteen saavuttamista. Naisten koulutustaso on korkea, ja suomalainen koulujärjestelmä on kansainvälistä huippuluokkaa. Naisten työllisyysaste on korkea samalla kun syntyvyys on eurooppalaisittain korkea. Monet viimeaikaiset kansainväliset vertailut osoittavat myös, että sukupuolten tasa-arvoa tukeva yhteiskuntamalli, kuten pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, on kansantaloudellisesti ja yritysten kilpailukyvynkin kannalta parhaiten toimiva ja kasvua edistävä malli. Useat Euroopan unionin maat pitävät pohjoismaalaisen naisen asemaa esikuvanaan.

Naisten täydet poliittiset oikeudet ja naisten osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään kaikilla tasoilla ja alueilla on ollut tämän muutoksen edellytys ja seuraus. Tasa-arvokehitys on edennyt spiraalinomaisesti, välillä suurtenkin taitekohtien kautta. Muutokset kuten perhevapaajärjestelmän kehittäminen ovat parantaneet myös miesten asemaa. Onkin ilahduttavaa, että miehet ovat voimakkaammin tulossa tasa-arvo- ja sukupuoliroolikeskusteluun.

Olemme suurten haasteiden edessä. Taloudellinen ja tekninen edistys on johtanut globaaliin taloudelliseen kilpailuun. Työn tuottavuuden nostaminen ja lyhyen tähtäyksen liiketaloudellisten voittojen tavoittelu uhkaa naisten ja miesten työehtoja. Osa kokonaisesta naissukupolvesta on joutunut pätkätöiden epävarmuuteen. Työtahti on kiivas ja näyttää siltä, että Euroopan kehittyneissäkin maissa pyritään taloudelliseen menestykseen työehtojen loputtoman tiukentamisen avulla. Työpaikkojen ja työolojen kestävä kehitys on kyettävä yhdistämään taloudelliseen menestykseen. Uskon, että muutokseen ja luovuuteen tarvitaan halua ottaa haasteita vastaan, mutta myös rauhaa ja luottamusta työn palkitsevuuteen.

Naisten ja miesten oikeudenmukainen kohtelu työssä on maailmanlaajuisesti tärkeää. Vasta hiljattain uudistettu tasa-arvolaki tarjoaa meille aikaisempaa tehokkaampia välineitä hyvään työympäristöön. Tasa-arvosuunnitelmien tekeminen ja toteuttaminen työpaikoilla on yksi tämän päivän konkreettisia haasteita. Tasa-arvosuunnitelma antaa meille mahdollisuuden arkipäivän innovaatioihin työn ja perheen yhteensovittamisessa, samapalkkaisuuden edistämisessä ja kiusaamisen poissulkevan, suvaitsevaisen yhteistyön luomisessa.

Muistan itse Pekingin kokouksen toiveikkuuden. Toivon, että me yhteisin voimin saamme uudelleen tämän muutoksen tuulen puhaltamaan.