Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan 30-vuotisjuhlassa Finlandia-talolla 1.8.2005

Presidentti Urho Kekkonen totesi 1. elokuuta 1975 tässä samassa rakennuksessa, että on "ilon ja toivon päivä", kun "uusi aikakausi" on "sarastamassa" kansainvälisissä suhteissa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin allekirjoittaneet maailman johtajat ymmärsivät tekevänsä historiaa. Harva osasi kuitenkaan nähdä tai ennustaa tapahtumien johtavan kylmän sodan päättymiseen sekä Euroopan ja samalla koko maailman poliittisen kahtiajaon päättymiseen.

Liennytys toi poliittista ja strategista vakautta kylmän sodan järjestykseen, jossa suursodan uhka oli kaiken aikaa läsnä. Samalla Etyk kylvi muutoksen siemenet, jotka rohkaisivat yksilöitä toimimaan ihmisoikeuksien puolesta ja tuottivat kansalaisyhteiskuntia uusien demokratioiden rakennuspuiksi.

Helsingin päätösasiakirja oli liennytyksen todellinen Magna Carta, paitsi valtioiden suhteiden peruskirja myös kansojen ja yksilöiden vapauskirja.

Tänä päivänä maailma on keskellä muutoksia, jotka ovat jatkuneet kylmän sodan päättymisestä lähtien. Me emme ole kyenneet antamaan ajallemme uutta yhteistä nimeä emmekä tiedä, miten tulevat sukupolvet meidät näkevät. Kansainvälisissä suhteissa on sekä myönteisiä että kielteisiä kehityssuuntia.

Monet kehitysponnistelut ovat tuottaneet rohkaisevia tuloksia. Demokratian eteneminen on tosiasia. Alueellinen yhteistyö ongelmien ja konfliktien ratkaisemiseksi on kasvamassa ympäri maailmaa viimeksi nyt myös Afrikassa. Kansainvälinen yhteisö tunnustaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion kehittämisen kuuluvan tärkeänä osana tähän yhteistyöhön.

Uusi yhteistyö on meidän kaikkien elinehtomme uusien haasteiden edessä. Terrorismi ei kunnioita inhimillisyyden arvoja, kansainvälisiä lakeja eikä valtioiden rajoja. Olemme jälleen kohdanneet tämän tuhoavan voiman kuolemaa tuottavat seuraukset. Säilytämme luottamuksemme siihen, että vakaiden yhteiskuntien ja laaja-alaisen vastatoiminnan avulla terroristien tavoitteet voidaan estää ja luoda entistä turvallisempi, avoimen yhteistyön maailma.

Etniset, kansalliset ja uskonnolliset konfliktit ovat jatkuvasti kansainvälisen politiikan keskiössä. Niihin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset ja sotarikokset vaativat kansainvälisen yhteisön toimia. Konfliktien seurauksista kärsivät valtiot tarvitsevat ulkopuolista tukea demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon luomiseksi.

Maailman ekologinen tila herätti meidät yhteiseen vastuuseen. Rajat ylittävät ja globaalit ongelmat koskettavat kaikkia kansoja. Kestävää rauhaa ei voi olla, kun miljoonat ihmiset kärsivät joka päivä köyhyydestä, ihmisoikeuksien loukkauksista, aseellisista selkkauksista ja terrorismista. Me tarvitsemme monenkeskisiä välineitä globalisoituvan maailman haasteisiin vastaamiseksi.

Näkyvissä on rohkaisevia merkkejä yhteisestä poliittisesta tahdosta. Sitä ovat sekä kansalaisliikkeiden merkityksen lisääntyminen että valtioiden yhteiset ponnistelut. Tuloksena on muun muassa Dohan kehityskierros maailmankaupan oikeudenmukaisemmaksi vapauttamiseksi sekä viimeksi G8-maiden sitoumus köyhien maiden velkaongelman ratkaisemiseksi ja Afrikan avustamiseksi kehityksen ja omatoimisuuden tiellä. Globaalien ongelmien ratkaiseminen ja globalisaation hallinta ovat tänä päivänä ja tulevaisuudessa maailmanpolitiikan ydinaluetta; ne ovat strategisia kysymyksiä sanan syvimmässä merkityksessä.

Me tarvitsemme tehokasta monenkeskisyyttä muutoksen hallintaan. Tuskin koskaan aikaisemmin monenkeskisyyteen on ollut yhtä suuri tarve kuin tänään. Ihmisten tietoisuus vallitsevista ongelmista ja heidän toiveensa paremmasta tulevaisuudesta ovat kasvaneet. Samanaikaisesti yhteisesti ratkaistavaksi tulevat ongelmat ovat entisestään monimutkaistuneet. Voimavaramme ovat rajalliset. Monenkeskisten instituutioiden ja organisaatioiden tulee olla reilussa yhteistyössä, jossa ne täydentävät ja vahvistavat toistensa työtä. Yhdistyneillä kansakunnilla on tässä keskeinen asema.

Kansainvälisellä yhteisöllä ei ole varaa epäonnistua YK:n vahvistamisessa syksyllä järjestön korkean tason kokouksessa. Vuosituhatjulistuksen yhteisten sitoumusten toteuttaminen loisi vankan perustan myös turvallisuuspoliittisten ongelmien ratkaisemiselle. Se on arkipäivän tie ristiriitojen syihin puuttumiseen. Vapaus pelosta ja vapaus puutteesta kulkevat käsi kädessä inhimillisen turvallisuuden rakentamisessa.

Köyhyyden poistaminen, tasa-arvon vahvistaminen ihmisten ja ihmisryhmien kesken sekä ympäristön, talouden ja hyvinvoinnin kannalta kestävän kehityksen varmistaminen ovat yhteisiä tavoitteitamme. YK:n jäsenmaat ovat tunnustaneet, että kehitys, turvallisuus ja ihmisoikeudet kytkeytyvät toisiinsa.

* * *

Etyj-alue, "Vancouverista Vladivostokiin", on niin strategisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna tiiviisti mukana globaalin turvallisuusajattelun ja politiikan muutoksessa. Meillä on ensisijainen vastuu alueestamme, mutta se on tärkeä osa globaalia vastuutamme.

Etyj-maiden keskuudessa on todellisia menestystarinoita demokratiaan ja hyvään hallintoon siirtymisestä samoin kuin maita, joissa poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen uudistuksen haasteet ja kansalaisyhteiskunnan rakentaminen ovat jo hyvässä vauhdissa. Meillä on myös jäsenmaita, jotka elävät vaikeiden konfliktien jälkeistä vaativaa jälleenrakennuksen aikaa ja toisia, joita koettelevat jäätyneet tai avoimet konfliktit.

Etyjin alue rajoittuu maailmanpolitiikan konfliktivyöhykkeisiin Kaukoidässä, Etelä-Aasiassa ja laajassa Lähi-idässä. Kytkentä globaaliin kehitykseen ja alueellisiin konflikteihin korostaa edelleen laajan turvallisuusajattelun ja järjestöjen yhteistyön välttämättömyyttä.

Etyjin yhteisessä 21. vuosisadan strategiassa on tunnustettu ja analysoitu globaalit ja rajat ylittävät ongelmat ja muut uudet uhkat. Terrorismin lisäksi joukkotuhoaseiden leviäminen, samoin kuin pienaseidenkin leviäminen, järjestäytynyt rikollisuus ja ihmiskauppa sekä turvallisuuteen vaikuttavat taloudelliset ja ympäristötekijät ovat kaikki Etyjin asialistalla.

Kuluvan vuosikymmenen puolivälissä meillä on edessämme sekä 1990-luvulta periytyvät tehtävät että uusien uhkien ja riskien torjuminen ja yhteiskuntien suojaaminen. Demokraattisten yhteiskuntien on pystyttävä suojautumaan, mutta samalla pitää välttää perusarvojemme loukkaamista.

On pyrittävä tehokkaaseen päätöksentekoon ja institutionaaliseen selkeyteen epävarmuuden ja monimutkaisuuden keskellä. Meidän on arvioitava ennakkoluulottomasti instituutioiden omat tehtävät ja niiden suhde muihin toimijoihin. Kansainvälisten organisaatioiden yhteistyötä pitää kehittää ja samalla on huolehdittava ettei niin sanottua forum shoppailua ilmene.

Etyjin tulee olla tehokas ja yhteistyökykyinen. Etyjin piirissä on ryhdytty vuoropuheluun siitä, miten järjestöä tulisi uudistaa ja kehittää, jotta se voisi säilyttää merkityksensä, hyödyntää vahvuuksiaan ja parantaa panostaan niissä tärkeissä tehtävissä, jotka sen eteen asettuvat.

Ihmisoikeuksien turvaaminen, erityisesti kansallisten vähemmistöjen suojelu ja suvaitsevaisuuden vahvistaminen ovat Etyjin toiminnan ydinalaa, missä sillä on erityisen hedelmällistä yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa. Tätä yhteistyötä kannattaa syventää tulevaisuudessa.

Euroopan unionin laajentuminen ja naapuruuspolitiikka samoin kuin EU:n keskeinen rooli alueellisten konfliktien ratkaisemisessa korostavat EU:n merkitystä Etyjin vahvistamisessa. Lähialueiden vakaus ja demokraattinen muutos, mitä Etyj toiminnallaan tukee, on elintärkeää kaikille EU:n jäsenvaltioille. EU:n tulee tukea Etyjin uudistamista ja parantaa yhteistyötä sen kanssa.

Etyjin keskeinen merkitys laajan turvallisuuskäsitteen ylläpitäjänä on tarpeellinen myös tulevaisuudessa. Toivon tämän historiallisen kokouksen innoittavan osanottajia tarkastelemaan asioita tavanomaistakin enemmän historiallisesta perspektiivistä. Ei siis vain omaa arviotamme menneestä, vaan miten tulevaisuus tulee arvioimaan meidän aikaamme ja työtämme.