Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe SAK ry:n edustajakokouksen päätösjuhlassa

MUUTOSVARAUKSIN



TASAVALLAN PRESIDENTTI TARJA HALONEN SAK RY:N EDUSTAJAKOKOUKSEN PÄÄTÖSJUHLASSA 30.5.2001




Nopeasti muuttuva maailma asettaa ihmisen perusarvot jatkuvasti uuteen testiin. On helppo vannoa ihmisten tasa-arvon, keskinäisen kumppanuuden ja ympäristön kunnioittamisen nimiin. Mutta miten pitää nämä arvot voimassa arjen muutoksessa? Miten yhdistää se, mikä tuntuu oikealta, siihen minkä sanotaan olevan järkevää tai ihan välttämätöntä. Uskon, että onnistumiseen tarvitaan molempia: Sydäntä ja järkeä.

Talouden kansainvälistyminen tai globalisaatio - sen muuttuminen maailmanlaajuiseksi on puhuttanut teitäkin arvoisat edustajakokouksen osanottajat kuluneiden päivien aikana. Miten selvitä tässä kilpailussa niin, että oma leipä on taattu ja ettei tarvitse hävetä käyttäytymistään myöskään naapuriaan kohtaan - oli se naapuri sitten kotoisin läheltä tai kaukaa.

Olen usein sanonut, ettei Suomen kokoinen kansakunta - rapiat viisi miljoonaa ihmistä voi kuvitella pärjäävänsä määrällä. On pärjättävä laadulla eli siis yksinkertaisesti oltava parempi kuin kilpailijat. Tällainen vaatimus asettaa jokaisen yksittäisen ihmisen eli jokaisen meistäkin suurten haasteiden eteen. Meidän on pyrittävä omien kykyjen mahdollisimman hyvään käyttöön. Näin tehden me olemme tietysti yksilöllisesti hyvissä asemissa, mutta olemme sitä yhdessä - kansakuntana.

Tässä sanomassa ei ole sinänsä suomalaiselle mitään uutta. Ankarat luonnonolosuhteet ovat aina edellyttäneet selviytymiskamppailussa ihmiseltä itseltään kovaa työtä, mutta myös kykyä yhteistyöhön muiden kanssa. Uutta on mittakaava ja muutoksen nopeus. Tulevaisuutta on äärimmäisen vaikea ennustaa. Tämä tekee meidät myös erityisen varovaisiksi tulevaisuuden suhteen.

Varovaisuus ei merkitse sitä, että me voisimme käpertyä itseemme, vaan päinvastoin sitä. että varustamme itsemme mahdollisimman hyvin erilaisiin muutoksiin. Pohjoismaiden yhteiskuntamalli eli hyvinvointiyhteiskunta on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi yhdistää yksityiset ponnistelut ja yhteinen vastuu. Nyt globalisaation aikakaudella tämä hyvinvointiyhteiskuntamalli on osoittanut vahvuutensa. Se paitsi turvaa taloudellisesti ja sosiaalisesti ihmistä muuttuvissa olosuhteissa, se myös mahdollistaa sekä yksilön että yhteisön koulutuksen tehokkuuden.

On erittäin tärkeätä, että lapset ja nuoret saavat mahdollisimman hyvän koulutuksen, joka mahdollistaa monipuoliset valmiudet sekä työhön että elämään muutoinkin. Vahva peruskoulutus on myös turvallinen kivijalka erilaiselle ammatilliselle ja muulle jatko- ja uudelleenkoulutukselle. On sekä taloudellis-sosiaalisesti järkevää että inhimillisesti oikein, että nyt myös työikäisten koulutuksesta pidetään huolta.

Nokian ja muiden samanlaisten nykyaikaisen tietotekniikan yritysten syntyminen on todennäköisempää Suomen kaltaiseen yhteiskuntaan. Meillä on ollut mahdollista viedä yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa syntyvät oivallukset mahdollisimman nopeasti yrityselämään. Aikaisemmin oli hyvin sattumanvaraista mitkä keksinnöt ja millä tavoin tulivat yritysmaailmaan. Nyt tätä opetetaan ja opastetaan kädestä pitäen. Mahdollisuutemme rakentaa jatkossakin osaamisen varaan kasvavat.

Mutta osaamisvaatimukset eivät kasva vain it-teollisuuteen, vaan koko työelämään. Uudet keinot tulevat kaikkialle. Niiden hallitsemista vaaditaan yhä useammassa paikassa. Ja eläkkeellekin siirryttyämme tarvitsemme näitä tietoja pysyäksemme ajassa kiinni.

Uusi osaaminen muuttaa myös ammattikuvia ja rakenteita. Uusia ammatteja syntyy ja toisia katoaa. Kuten olette huomanneet tämä asettaa koko ajan uusia haasteita ammattiyhdistysliikkeelle. Työntekijöiden ja heidän perheittensä etujen vaaliminen edellyttää uusia yhteistyösuhteita niin Suomessa kuin ulkomailla. Jako työmiehiin ja herroihin on vanhassa mielessä kadonnut. Jako hyvä- ja huono-osaisiin on jopa jyrkentynyt. Mahdollisuudet tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan taloudellisesti tai sosiaalisesti, iän tai sukupuolen mukaan ovat olemassa, mutta kehitys myös päinvastaiseen suuntaan on mahdollista.

Suomi on demokraattinen maa, jossa valta on kansalla. Vaalien kautta valittu poliittinen johto on paljosta vastuussa, mutta se tarvitsee täydennyksekseen kansalaisyhteiskunnan moninaisen verkoston. Ammattiyhdistysliike on itse osa tätä verkostoa: Sitä tarvitaan - mutta sekin tarvitsee liittolaisia.

Suomen liittyminen kuusi vuotta sitten Euroopan unioniin sekä tehosti että monimutkaisti vaikutusmahdollisuuksiamme. Suomalaiset eivät odottaneetkaan mitään ruusutarhaa, vaan reilumpia mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa ja mahdollisuuksia päästä päättämään muiden rinnalle käytettävistä säännöistä. Suomi - sen ihmiset ja yritykset ovat nyt tutumpia yhteistyökumppaneita kuin aikaisemmin yhä useammassa maassa Euroopassa ja sen ulkopuolella.

Unioni on nyt laajentumassa uudelleen. Se tuo vakautta, vaurautta ja turvallisuutta Eurooppaan ja vahvistaa ajan mittaan eurooppalaisten asemaa globaalisti. Muutoksen onnistuminen vaatii kovaa työtä. Euroopan unioni ja eri maiden hallitukset ja virkamiehet ponnistelevat lujasti, jotta hakijamaiden talous, demokratia ja oikeusvaltiorakenteet kehittyisivät riittävästi jäsenyyttä silmällä pitäen. Mutta on kaikille eduksi, että myös kansalaisyhteiskunta on mukana, jotta uusiin rakenteisiin syntyisi oikea henki.

Haasteita ei ole vain hakijamaissa. Uudet avoimemmat yhteistyösuhteet vaativat , että meillä kuten muissakin vanhoissa jäsenmaissa lakeja ja sopimuksia kunnioitetaan. Ei voi kuvitella, että onnistuisimme kannustamaan uudet jäsenet kaidan tien kulkijoiksi, jos vanhoissa jäsenmaissa ollaan valmiita kiertämään säännöksiä lyhyen tähtäimen edun saavuttamiseksi. Ammattiyhdistysliike on monessa suhteessa tärkeässä asemassa oikean yhteiskunnallisen ilmapiirin luomiseksi.

Suomalainen ammattiyhdistysliike on ollut kauaskatseinen ja viisas. Se on luonut demokratiaa ja sosiaalista tasa-arvoisuutta omassa maassamme. Te suomalaiset ammattiyhdistysihmiset olette olleet kiitettävän aktiivisia yhteisen edun ajajia myös kansainvälisillä kentillä. Tästä on hyvä jatkaa.

Ihmisen perusoikeuksista on edelleenkin kysymys. Onnittelen teitä hyvin hoidetusta edustajakokouksesta ja toivotan teille viisautta ja voimia toteuttaa suuria aatteita arjen työssä. Kuten ammattiyhdistystoverit jo kauan sitten sanoivat "Yhdistäkää hajanaiset voimamme yhteen" - niin silloin tulevaisuus tehdään yhdessä.