Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro CMI:n 10-vuotisjuhlaseminaarissa “Every Peace Matters” 19.4.2011

(muutosvarauksin)

On ilo ja kunnia saada avata CMI:n 10-vuotisjuhlaseminaari “Every Peace Matters”. Edeltäjäni presidentti Martti Ahtisaaren perustama CMI, ”Crisis Management Intiative” on toiminut jo kymmenen vuoden ajan. Järjestö tuottaa tietoa ja käytännön ratkaisuehdotuksia rauhanprosesseihin ja konflikteihin.

Presidentti Ahtisaaren henkilökohtaisen roolin merkitys on luonnollisesti suuri. Hän on ollut mukana monien yhteiskuntien murrostilanteissa ja rauhanomaisten ratkaisujen synnyttämisessä. Tämän seminaarin osanottajajoukko osoittaa, kuinka laajasti hänen työtään arvostetaan maailmalla. Näkyvin tunnustus on Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008.

YK:n entinen pääsihteeri – hyvä ystävämme – Kofi Annan puhuu myöhemmin tässä seminaarissa. Hän on jatkanut aktiivista työtään hyvän hallinnon ja reilumman sekä turvallisemman maailman puolesta. Kofi Annanin säätiö on kehittänyt kestävän kehityksen, rauhan ja turvallisuuden ohjelmia ja kumppanuuksia.

* * *

Tehokkainta työtä on konfliktien ennaltaehkäisy. Globaalilla tasolla se on yksinkertaisesti demokratian sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen tukemista samoin kuin hyvän hallinnon kehittämistä. Viime vuosien kehityksen myötä on myös voimakkaasti vahvistunut sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen merkitys. YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on yksi tärkeimmistä globaaleista sitoumuksista – kaikkien maiden yhteinen lupaus paremmasta tulevaisuudesta.

Yhdistyneet kansakunnat on ainoa aidosti globaali turvallisuusorganisaatio. Suomi tukee monenkeskistä yhteistyötä ja on vahva YK:n tukija – myös rauhanvälityksessä. Suomi on tehnyt hiljattain aloitteen Turkin kanssa YK:n päätöslauselmaksi rauhanvälityksestä. Toivomme tästä tuloksia ensi syksyyn mennessä.

Alueelliset järjestöt – kuten Euroopan unioni, ETYJ tai Afrikan unioni – ovat tärkeitä ja ne voivat tehokkaasti tukea YK:n työtä rauhan turvaamisessa ja konfliktien ratkaisemisessa. Meidän tulee vahvistaa konfliktiosapuolten kykyä ja halua ratkaista ristiriitoja. Maiden tulisi kasvaa myös rakentavaksi osaksi omaa aluettaan. Meillä on tästä monia hyvä kokemuksia Euroopassa.

Olemme havainneet saman ilmiön Afrikassa. Konfliktien osapuolet luottavat mieluimmin Afrikan unioniin tai omalta mantereeltaan kotoisin oleviin sovittelijoihin. Vuodenvaiheessa pensaspalon tavoin levinneissä tapahtumissa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä Arabiliiton kannanotoilla on ollut suuri merkitys.

* * *

Kansanmurha voi tapahtua yhdessä yössä – mutta niiden syntyyn tarvitaan paljon pidempi aika. Konfliktien juuret voivat olla monimutkainen vyyhti historian aikana tapahtuneita asioita ja sitten tilanteen voi räjäyttää yksittäinen, ulkonaisesti pienikin asia.

Media – uudet ja vanhat muodot – on hyvin monitahoisesti vaikuttava tekijä. Mutta perussääntö on, että konfliktien syyt alkavat itää paljon aikaisemmin kuin niillä on media-arvoa. Ja konfliktit kestävät pidempään kuin niihin kohdistuva julkisuus.

Kansainvälinen yhteistyö ja ulkopuolinen sovitteluapu voivat olla välttämättömiä ratkaisun hakemisessa. Joskus on ollut kysymys jonkun tai joidenkin ihmisten henkilökohtaisista kyvyistä ratkaista asioita. Me Suomessa olemme ylpeitä siitä, että moniin suomalaisiin on luotettu tässä mielessä. Presidentti Ahtisaaren lisäksi sellaiset henkilöt kuin Sakari Tuomioja, Harri Holkeri, Elisabeth Rehn ja Pekka Haavisto ovat toimineet kansainvälisissä sovittelutehtävissä.

Uskon kuitenkin, että yhteiskunnissa tarvitaan laajempaa harjaantumista hoitaa ristiriitoja. Joillain alueilla tämä kyky on säilynyt hämmästyttävän hyvin erilaisissa murroksissa. Mutta etenkin pitkäaikaisissa epädemokraattisissa olosuhteissa on ihmisten keskinäinen luottamus kärsinyt niin pahan haaksirikon, että sen korjaamiseen tarvitaan ulkopuolista apua.

Tavallisten ihmisten toimintaa ”ruohonjuuritasolla” ei tule unohtaa eikä heidän merkitystään rauhanprosessien onnistumisessa pidä aliarvioida. Esimerkiksi Pohjois-Irlannissa katoliset ja protestanttiset naiset järjestivät yhteisiä päivähoitopaikkoja lapsilleen – juuri sen vuoksi, että lapset kasvaisivat yhdessä ja oppisivat kunnioittamaan toisiaan.

Lähi-idässä palestiinalais- ja israelilaiset naiset pyrkivät rakentamaan yhteisöjen välistä luottamusta erittäin haasteellisissa olosuhteissa. YK tukee näiden naisten perustaman ”International Women Commissionin” työtä.

Liberiassa naiset ovat vahvasti mukana sisällissodan runteleman maan tulevaisuuden rakentamisessa. Vuonna 2009 Monroviassa järjestettiin kansainvälinen kollokvio naisten aseman vahvistamisesta, johtajuuden kehittämisestä, rauhasta ja turvallisuudesta. Tapahtumaan osallistui tuhansia aidosti innostuneita miehiä ja naisia eri puolilta maailmaa. Minulla oli ilo saada toimia tapahtuman puheenjohtajana yhdessä Liberian presidentin Ellen Johnson-Sirleafin kanssa.

Monissa yhteiskunnissa juuri naiset vastaavat perheiden jokapäiväisen elämän järjestämisestä. Sen vuoksi naiset ovat iso voimavara muutoksen toteuttamisessa. Tässä seminaarissa kuulemme entisen lapsisotilaan tarinan. Naisilla on yleisemminkin suuri vaikutus lapsisotilaiden sopeuttamisessa tavalliseen elämään.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tähtää nimenomaan naisten kokonaisvaltaisen roolin huomioimiseen. Päätöslauselma sitoo kaikkia YK:n jäsenvaltioita ja sen tulisi olla ohjenuorana kaikissa rauhanprosesseissa ja rauhanvälitystehtävissä.

* * *

Jokainen konflikti on omanlaisensa ja tie rauhaan on erilainen. Siitä huolimatta onnistuneista prosesseista voi oppia. Ne tulisikin dokumentoida ja niitä tulisi tutkia nykyistä enemmän, jottei kaikkia tarvitse keksiä yhä uudelleen. Olen itse esittänyt kansainvälistä ja avointa ”arkistoa”, jonka avulla tietoa voitaisiin jakaa ja hyödyntää. On monia rohkaisevia esimerkkejä kuten Pohjois-Irlanti, Guatemalan sisällissodan päättyminen ja Indonesian Aceh-maakunnan rauhanneuvottelut.

Kestävän rauhantilan saavuttaminen on pitkä prosessi. Rauhansopimusten jälkeenkin yhteiskuntien eheytyminen voi kestää vuosia – keskinäisen luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Eri osapuolten ja yhteisöjen on osoitettava joustavuutta ja kompromissihalukkuutta. Ja usein alueella tarvitaan pitkäjänteistä kansainvälistä läsnäoloa – ehkä sotilaallisenkin mutta erityisesti siviilikriisinhallinnan kautta.

Yhteiskuntien rauhan ja vakauden takeena on myös se, miten enemmistö suhtautuu vähemmistöihin ja heidän oikeuksiensa kunnioittamiseen. Me olemme nähneet tämän esimerkiksi Kosovossa ja laajemminkin Länsi-Balkanilla. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntiensa kehittämiseen, osallistua päätöksentekoon ja olla turvallisesti eri mieltä. Yhteiskunnassa on aina epäoikeudenmukaisuuksia, vanhoja ja uusia. Turvallisuus liittyy siihen, miten ne voidaan ratkaista toisiamme kunnioittaen ilman väkivaltaa.

* * *

Ehkä tärkein asia, jonka menestyksekkäistä rauhanprosesseista voi oppia on yksinkertainen: rauha ja vakaus hyödyttävät kaikkia – joka suhteessa.

Lopuksi haluaisin onnitella presidentti Ahtisaarta ja Crisis Management Intiativea kaikesta siitä työstä, jota olette tehneet rauhan ja vakauden edistämiseksi maailman konfliktialueilla.