Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hallintoneuvoston kokouksessa Genevessä 17.11.2003

Minulle on suuri ilo ja etuoikeus osoittaa sanani kansainvälisen työjärjestö ILO:n hallintoneuvostolle. Kiitän pääjohtaja Juan Somaviaa hänen minulle osoittamistaan ystävällisistä sanoista. Minä puolestani haluan kiittää teitä siitä, että pyysitte minua yhdeksi puheenjohtajaksi globalisaation sosiaalista ulottuvuutta pohtivaan maailmankomissioon. Nämä lähes kaksi vuotta ovat olleet kiinnostavaa ja opettavaa aikaa.

ILO:n hallintoneuvostoa haluaisin myös kiittää ja onnitella ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta antaa pääjohtajalle valtuudet tällaisen riippumattoman maailmankomission perustamiseen. Vaikka komission työllä luonnollisesti on ILO:lle mitä suurin merkitys, työn kohde ja toimeksianto ylittävät organisaationne toimialan. Olette toimineet perustana jollekin, jolla pyritään tavoittamaan koko maailma ja myös monenkeskisen järjestelmän muut osat.

Olemme nyt viimeistelemässä loppuraporttia, joka on määrä julkistaa helmikuussa 2004 ja joka toimitetaan teille hyvissä ajoin ennen hallintoneuvoston kokousta maaliskuussa 2004.

On tärkeää huomata, että taustansa, erityisosaamisensa ja kiinnostuksen kohteidensa vuoksi komission jäsenillä luonnollisesti on erilaisia näkökantoja. Tätä monimuotoisuutta olemme pyrkineet tuomaan esiin raporttia luonnostellessamme. Tuleva raportti on tarkoitettu tiivistelmäksi komissiossa laajasti vallitsevasta yleisestä kannasta.

Olemme ottaneet toimeksiannon hyvin tosissaan. Komissio on pitänyt kuusi kokousta ja yli 30 kahdenvälistä tapaamista eri puolilla maailmaa ja työkokoukset mm. Köhlerin, Supachain ja and Wolfensohnin kanssa. Voin vakuuttaa, että komissio on kaikkialla saanut hyvän vastaanoton. Odotukset lienevät ajoin olleet jopa liiankin suuria.

Komission perustamisen taustat ovat teillä hyvin tiedossa, joten en viivy niissä sen enempää. Tänään keskittyisin kuvaamaan muutamia keskeisiä asiakohtia, joista me olemme keskustelleet pitkään ja syvällisesti ja joilla on tärkeää merkitystä, kun halutaan päästä tasapainoisiin päätelmiin siitä, mitä on tehtävä globalisaation sosiaalisten ulottuvuuksien lujittamiseksi.

Toivon, että ette suhtaudu näihin näkökantoihin kannanottoina, joista koko komissio olisi sopinut. Tässä vaiheessa komission toisella puheenjohtajalla on silti oltava oikeus koota yhteen sitä, mitä kohden me kaikki yhdessä olemme olleet etenemässä.

Komissiomme lähtökohtana on ollut, että ollakseen kestävää globalisaation on vastattava ihmisten tarpeita. Viimekätisenä tavoitteenamme on auttaa tekemään globalisaatiosta voimavara, jolla edistetään kunnollista työtä, vähennetään köyhyyttä ja työttömyyttä sekä edistetään kasvua ja kehitystä.

Tästä haasteellisista tavoitteesta käsin me loimme oman visiomme, joka on muutoksen visio. Seuraavassa tarkastelen sen keskeisiä kohtia.

Globalisaation nykyisen kehityssuunnan on muututtava. Vallitseva tilanne ei ole eettisesti eikä poliittisesti mahdollinen. Liian harvat jakavat globalisaation tuottamat edut. Liian monilla ei ole puhevaltaa globalisaation suunnittelussa eikä mahdollisuutta vaikuttaa sen suuntaan.

Globalisaation tulokset riippuvat siitä, millaiseksi me teemme globalisaation. Historia ja maantiede sanelevat lähtökohdat, mutta paljon riippuu siitä, miten globalisaatiota ohjataan ja mitkä ovat toimijoiden arvot.

Me haluamme tehdä globalisaatiosta voiman, joka lisää ihmisten vapautta ja hyvinvointia ja tuo demokratiaa ja kehitystä paikallisyhteisöihin, joissa ihmiset elävät.

Globalisaation on myös oltava tasapainossa ympäristön kanssa, silloin globalisaatio voi olla kestävää kehitystä edistävä voima.

Niiden periaatteiden, joiden on ohjattava globalisaatiota, on myös heijastuttava maiden omissa instituutioissa, niiden hallinnossa ja poliittisissa järjestelmissä. Nämä perusperiaatteet ovat demokratia, ihmisoikeudet ja laillisuus.


Globalisaation ilmenemät

Globalisaatio on monisyinen ilmiö, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten elämään kaikkialla maailmassa. Monisyisyyden vuoksi globalisaatiokäsitteelle on vaikea antaa tarkkaa määritelmää.

Jotkut näkevät globalisaation vastustamattomana ja hyvänä voimana, jolla voidaan tuoda vaurautta ihmisille kaikkialla maailmassa. Joillekin toisille globalisaatio taas on aikamme kaikkien ongelmien syy. Nämä äärinäkemykset ovat edustettuina myös komissiossa, ja kummassakin niistä tuntuisi olevan jonkin verran perää.

Laajasti tunnustetaan, että globalisaation keskeisiä piirteitä ovat olleet kansainvälisen kaupan sääntelyn vähentyminen, suorien ulkomaisten sijoitusten kasvu ja mittavien varainsiirtojen alkaminen yli valtioiden rajojen. Tämä on lisännyt kilpailua maailmanmarkkinoilla.

Uusi teknologia on myös antanut nykymuotoiselle globalisaatiokehitykselle erityispiirteen, joka erottaa sen aiemmista vastaavista kehitysvaiheista. Markkinoiden on nyt mahdollista olla maailmanlaajuisia, ja niille mahtuu entistä enemmän tavaroita ja palveluja. Uuden teknologian vaikutukset eri maiden yhteiskuntiin nousevat keskeiseksi aiheeksi tietoyhteiskuntaa käsittelevässä maailmankokouksessa, joka pidetään täällä Genevessä vajaan kuukauden päästä.

On myös jotain, joka on hyvin erilaista. Toisin kuin globalisaation aiemmissa vaiheissa, nykykehityksessä paljolti suljetaan pois ihmisten laajamittainen liikkuminen yli valtioiden rajojen. Tavarat, yritykset ja raha liikkuvat varsin vapaasti maasta toiseen mutta ihmiset eivät. Tätä voisi pitää globalisaatioajattelun huomattavana ristiriitana.


Globalisaation vaikutukset

Maittain verrattaessa globalisaatiossa on ollut selviä voittajia ja häviäjiä. Eniten voittaneita ovat teollisuusmaat, huolimatta sisäisistä mukauttamisongelmista, joista on aiheutunut menetyksiä monille työntekijäryhmille. Vahva taloudellinen perusta, pääomat, taito ja teknologiajohtajuus ovat antaneet teollisuusmaille hyvät asemat maailmantalouden lisääntyvän globalisoitumisen hyödyntämiseen.

Toinen selvä voittajaryhmä ovat olleet eräät kehitysmaat, mm. Kiina ja Intia, jotka ovat erittäin hyvin onnistuneet kasvattamaan vientiään ja houkuttelemaan suuria määriä suoria ulkomaisia sijoituksia. Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikista muistakin maailmankolkista Afrikkaa lukuun ottamatta. Voittajat ovat valtaosaltaan maita, joilla oli esiteollistumisen, inhimillisten voimavarojen kehittyneisyyden, kuljetus- ja viestintäinfrastruktuurin sekä taloudellisten ja sosiaalisten instituutioiden laadun osalta suhteellisen suotuisat lähtökohdat.

Toisen ääripään todellisuutta on edelleenkin se, että vähiten kehittyneet maat ovat jääneet osattomiksi globalisaation eduista – ja jääneet jopa koko globalisaatioprosessin ulkopuolelle. Vähiten kehittyneet maat ovat juuttuneet keskenään sidoksissa olevien puutteiden noidankehään, jossa vaikuttavat mm. köyhyys, luku- ja kirjoitustaidottomuus, sisäiset selkkaukset, maantieteellisestä sijainnista johtuvat haitat, huono hallinto ja vahvasti yhden hyödykkeen varaan rakentuva talous.

Globalisaation sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi on oleellisen tärkeää mennä kansantalouslukuja syvemmälle tarkastelemaan, mitä on tapahtunut työllisyydelle, epätasaiselle tulonjaolle ja köyhyydelle viimeksi kuluneina kahtena globalisaation vuosikymmenenä.

Työllisyystilanne on kahtena viime vuosikymmenenä vaihdellut maittain ja alueittain. Avoin työttömyys ei näyttäisi maailmassa globalisaation aikakaudella mainittavammin kohentuneen tai pahentuneen.

Tulonjako on eräissä teollisuusmaissa muuttunut epätasaisemmaksi. Globalisaation mahdollistaman lisävaurauden jakamisessa solidaarisuutta tuntuisi olleen vähemmän.

Muissa kuin teollisuusmaissa tulonjaon epäsuhtaisuuden muutokset ovat näyttäneet vaihtelevan. Suurimmassa osassa maita tulojen epäsuhta on kasvanut, ja monet mieltävät näin tapahtuneen globalisaation takia.

Vallitsee ristiriitaisia näkemyksiä siitä, miten globalisaation on vaikuttanut köyhyyden vähentämiseen, joka on yksi uuden vuosituhannen kehitystavoitteita. Täydellisessä köyhyydessä elävien määrä on maailmanlaajuisesti tarkastellen huomattavasti laskenut vuoden 1990 miljardi 237 miljoonasta miljardi 100 miljoonaan vuonna 2000. Valtaosa kohentumisesta selittyy Kiinassa ja Intiassa tapahtuneilla muutoksilla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa köyhyys on yleistynyt huomattavasti, muualla päin maailmaa muutos on ollut vähäisempää.

Globalisaatiosta koituvat taloudelliset edut ja sosiaaliset kustannukset eivät jakaudu tasan eri sosiaaliryhmien välillä. Kaupan vapautuminen ja tuotannon siirtäminen muihin maihin on vaikuttanut kielteisesti eräiden työntekijäryhmien tilanteeseen teollisuusmaissakin.


Globalisaation ohjaus

Menestyksellinen osallistuminen globalisaatioon on sidoksissa maan resursseihin ja toimintatapoihin. Toistan nykyaikaisen valtion kolme perusperiaatetta: demokratia, ihmisoikeudet ja laillisuus. Maat, jotka eivät sitoudu näihin periaatteisiin, eivät pidemmän päälle kykene tarjoamaan ihmisilleen globalisaation tuottamia etuja.

Ihmisillä, jotka asuvat hyvin hallituissa maissa, joissa on vahvat järjestelmät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja koulutusta varten, tulonjakomekanismit ja sosiaaliset turvaverkot, on paremmat edellytykset hyötyä globalisaatiosta.

Näistä syistä voidaan sanoa, että globalisaation kohtaaminen alkaa kotoa. Se on myös hyvä peruste tehdä kansallisvaltiosta yksikkönä vahvempi.

Alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö voivat edistää tasapuolisempaa globalisaatiomallia monin tavoin.

Integraatio vähentää alttiutta ulkoisen talouden vaihteluille kasvattamalla tehokkaasti kotimarkkinoiden volyymia. Integraatio voi myös luoda resursseja, joita tarvitaan globaalien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Kun alueelliseen yhdentymiseen lisäksi sisällytetään sosiaalisia tavoitteita, saadaan lähtökohta sosiaalisten tavoitteiden yhdistämiselle maailmantalouteen laajemminkin.

Lisääntyvä globalisaatio on lisännyt niiden asioiden määrää, joita voidaan käsitellä tehokkaasti vain maailmanlaajuisessa yhteistoiminnassa. Esimerkkejä tällaisista ovat talouden alttius ulkoisen talouden vaihteluille, tarttuvat taudit, valtioiden rajat ylittävä rikollisuus, veroparatiisit ja verokilpailu.

Näiden uusien haasteiden kohtaaminen on toistaiseksi ollut suunnitelmatonta. Meidän on tarkasteltava näitä haasteita yhtenäisemmin. Niin voitaisiin tehdä YK:n johdolla.

Talous- ja sosiaalikehityksen saralla myös Bretton Woods -instituutioiden toimet voisivat olla paremmin tasapainotettuja. Talouden kasvun ja vakauden ohella sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työllisyyttä pitäisi painottaa riittävästi. Parempi työllisyys on yhteinen tavoite kaikille maille, niin rikkaille kuin köyhille.


Tasapuoliset säännöt

Globalisaatiota ohjaavien sääntöjen on oltava tasapuolisia, jotta globalisaatiosta saadaan ihmisten kannalta myönteinen voima. Nyt meillä on globaali talous mutta ei globaalia yhteiskuntaa. Ohjaus ja säännöt laahaavat selvästi talouden muutosten jäljessä.

Globaalin talouden sääntöjen on oltava tasapuolisia niin mahdollisuuksien antamisen kuin lopputuloksen määrittämisen suhteen. Niissä on otettava huomioon ihmisten ja maiden erilaiset tilanteet.

Globaalin talouden sääntöjä on sovellettava tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin, ottaen yhteinen etu riittävästi huomioon monenkeskisissä säännöissä, jotka koskevat kauppaa, sijoituksia, tekijänoikeuksia ja työtä.

Komission jäsenet ovat luonnollisesti keskustelleet myös siitä, mikä merkitys työtä koskevilla vaatimuksilla on globalisaatioprosessissa. Tässä suhteessa teillä ILO:ssa on käytettävissänne lukuisia eri välineitä, erityisesti työelämän periaatteita ja oikeuksia koskeva julistus vuodelta 1998. ILO:n erittäin tärkeäksi tehtäväksi tarjoutuu edistää ja valvoa sitä, että työhön liittyviä perusoikeuksia kunnioitetaan tehokkaasti ja poikkeuksetta kaikkialla maailmassa.

Parempia kansainvälisiä toimintatapoja

Toiminta, jolla pyritään oikeudenmukaisempiin sääntöihin, vaatii myös kansainvälisen tason toimintatapojen yhtenäistämistä ja tasapuolistamista. Näin varmistetaan globalisaation etujen jakautuminen laajemmalle ja yhteisiin tavoitteisiin pääseminen.

Me tarvitsemme kansainvälistä solidaarisuutta resurssien ja turvallisuuden lisäämiseksi. Meidän on otettava kunnollinen työ maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi. Kansainvälisen tason menettelyjen ja toimien on katettava työhön liittyvät perusoikeudet, realisoitava täystyöllisyystavoite, tuettava kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä ja edistettävä työntekijöiden ja työnantajien edustuselinten välistä vuoropuhelua globaalissa tuotantojärjestelmässä.

Parempiin kansainvälisiin toimintatapoihin päästään sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita yhdentämällä. Kansallisten hallitusten ohella myös monenkeskisten instituutioiden on suunnattava toimintaansa siten, että yhteiset globaalit tavoitteet saavutetaan.


Kansainvälinen yhteistyö

Vuosituhannen vaihteen huippukokous, Monterreyn kehitysrahoituskokous, WTO:n Dohan kokous ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous ovat kaikki viimeaikaisia tärkeitä tapahtumia, joissa ilmenee kansainvälisen yhteisön vakaa halu ratkoa yhteisiä haasteita yhdessä.

Näiden kokousten jälkeen on ollut takaiskuja, viimeksi Cancúnissa. Näyttää siltä, että kun odotukset kasvavat hyvin suuriksi, neuvottelijat muuttuvat joustamattomiksi pyrkiessään olemaan näiden odotusten mittaisia. Näin on asianlaita paitsi WTO:ssa myös muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Minulla on kuitenkin vahva usko monenkeskiseen kansainväliseen järjestelmään, ja kannatan sitä päättäväisesti. Edessämme olevat haasteet ja mahdollisuudet vaativat kaikkien kansakuntien osallistumista. Kukaan ei kykene vastaamaan globalisaation, kansainvälisen terrorismin tai ympäristön tilan huonontumisen kaltaisiin haasteisiin yksinään, eikä ketään saa jättää yksin vastaamaan niihin.

****

Omalle maalleni Suomelle globalisaatio on jokapäiväistä todellisuutta, ei pelkkää teoriaa. Valtaosassa kansainvälisiä vertailuja me näytämme selviävän hyvin. Näin asia onkin toistaiseksi, mutta Suomessakin me hyvin vahvasti aistimme tämänhetkiseen globalisaatioon liittyvät epävarmuustekijät.

Verokilpailu, yritystoiminnan siirtyminen toisiin maihin, työttömyys, ulkomaanmarkkinoiden suojaaminen ja ulkomaisten sijoitusten houkutteleminen ovat asioita, joita me käsittelemme päivittäin. Menestyminen nyt ei riitä, me haluamme menestyä jatkossakin.

Jos olisi jokin asia, johon nimenomaan pitäisi keskittyä, se olisi koulutus. Ollakseen hyvinvoiva pienen viiden miljoonan asukkaan kansakunnan on koulutettava kaikkia. Näin olemme tehneetkin, ja aiomme tehdä vastakin. Koulutus synnyttää innovaatioita ja sopeutumiskykyä. Ja globalisaatio on jatkuvaa mukautumista uusiin haasteisiin.