Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe OECD:n neuvostossa Pariisissa 28.10.2004

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Presidentti Halonen ja OECD:n pääsihteeri Donald Johnston. Kuva: OECD Photo.

On suuri ilo ja kunnia saada osoittaa sanansa OECD:n neuvostolle. Suomi on ollut OECD:n jäsen vuodesta 1969, ja minulle on kerrottu, ettei kukaan edeltäjistäni ole esiintynyt tälle arvovaltaiselle kuulujakunnalle. Aika on nyt kypsä.

Pääasiallisena aiheena minulla on tänään globalisaatio ja erityisesti Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission toiminta. Kansainvälinen työjärjestö ILO perusti kaksi ja puoli vuotta sitten tämän komission, jonka puheenjohtajana sain olla yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Komission juuret juontavat kuitenkin pidemmälle menneeseen. Kansainvälisen yhteisön piirissä oli jo vuosia keskusteltu siitä, että globalisaatiokeskusteluun kaivattiin vastakkainasettelun sijaan vuoropuhelua. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus oli ollut esillä Kansainvälisessä työjärjestössä jo jonkin aikaa, ja järjestö päätti perustaa asiaa varten itsenäisen komission.

Kahden vuoden työn jälkeen meidän "ei-samanmielisten" komissiomme pääsi yksimielisyyteen raportista A Fair Globalization; Creating Opportunities for All, joka julkistettiin viime helmikuussa. Raportti on maailmalla saanut kaikkiaan varsin hyvän vastaanoton. Vastakkainasettelusta vuoropuheluun siirtymisessä, mikä oli yksi keskeisiä tavoitteita, onnistuttiin hyvin. Vilkaisu komissiomme kokoonpanoon vahvistaa tämän.

Me suhtaudumme globalisaatioon kriittisen arvioivasti mutta myönteisesti. Globalisaatiolla on valtavat mahdollisuudet parantaa monessa suhteessa ihmisten toimeentuloa, tällä hetkellä globalisaatio vain ei pidä mitä lupaa. Hyötyjiä on liian vähän, ja liian monet joutuvat kärsimään tai kokonaan globalisaation ulkopuolelle.

Yritimme myös olla joutumatta "yhden totuuden" loukkuun. Se, miten ihmiset käsittävät globalisaation, vaihtelee suuresti jokaisen omakohtaisten kokemusten mukaan. Tämä mielipiteiden ja näkökohtien moninaisuus tuli selvästi esiin kansallisen ja alueellisen tason keskustelutilaisuuksissa ja muissa tapaamisissa, joita komissio järjesti.

* * *

Maailmankomissio ja OECD toimivat huomattavan samanlaisesti. Kummankin työ perustuu tutkimuksiin ja selvityksiin. Niiden pohjalta tehdään analyyseja ja annetaan suosituksia. Ja niissäkin on eräitä samankaltaisuuksia, esimerkiksi mitä tulee kansallisvaltioiden rooliin.

Kansallisvaltiot ovat yhä globalisaation keskeisiä toimijoita. Se, millaiset edellytykset ja mahdollisuudet yksilöllä on hyötyä globalisaatiosta, riippuu paljolti yksilön oman maan viranomaisten toiminnasta. Kansalaisvaltioiden on luotava ihmisilleen suotuisa ympäristö toteuttaa itseään alkaen demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Maakohtaisia resursseja on mahdollista käyttää tehokkaasti ja silti perinteistä tasapuolisuuden vaatimusta noudattaen. Kansallisvaltion keskeisiä tehtäviä on ylläpitää hyvää hallintoa, johon kuuluu sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sukupuolten tasa-arvo. Korruptiota esiintyy laajasti ja siitä aiheutuu vakavaa haittaa elinkeinotoiminnalle, ja erityisen tuhoisia seurauksia korruptiolla on kaikkein köyhimmille ja heikoimmille. Leveä tulokuilu saattaa kokonaisuutena ottaen heikentää yhteiskuntaa. Inhimillisten voimavarojen merkitys on kasvamassa globalisoituvassa maailmassa, ja siksi on keskeisen tärkeää antaa myös tytöille ja naisille tasavertaiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työelämässä.

Kansallisvaltion on harjoitettava tervettä talouspolitiikkaa, jolla pyritään kestävään kehitykseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työllisyyden edistämiseen. EU:n Lissabonin strategia on hyvä esimerkki alueellisesta yrityksestä yhdistää kilpailukyky, talouskasvu ja työllisyyden parantaminen, olkoonkin että toteutus takkuilee.

Kansallisvaltio huolehtii keskeisellä tavalla myös markkinoiden toimivuudesta. Markkinoilla pystytään käyttämään kaikkia ihmisiä vain, kun markkinoiden toimintaa on tukemassa asianmukainen lainsäädäntö ja toimeenpanovalta.

Sen lisäksi, että kansallisvaltio tarjoaa ympäristön, joka tekee asiat mahdollisiksi, kansallisvaltio on myös sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen keskeinen tarjoaja. Näitä palveluja yksityinen palveluntarjonta voi täydentää mutta ei korvata.

* * *

Kun maailmankomissio oli Kansainvälisen työjärjestön perustama, me tietysti tarkastelimme erityisesti sitä, miten globalisaatio on vaikuttanut työllisyyteen. Tehtävä osoittautui visaiseksi, kuten aina kun käsitellään eri puolilta maapalloa olevia tilastotietoja. ILOn tuoreimmat arviot osoittaisivat kokonaistyöttömyyden kasvaneen kahtena viimeksi kuluneena vuosikymmenenä 188 miljoonaan vuonna 2003. Työllisyysluvut ovat kuitenkin vaihdelleet alueittain ja maittain, minkä vuoksi globalisaation ja työllisyyden suhteista on hyvin vaikeaa tehdä tarkkoja päätelmiä.

Työllisyydessä on kokonaisuutena ottaen kuitenkin nähtävissä selviä kehityssuuntia. Tuotanto on levittäytynyt maantieteellisesti laajemmalle. Näin syntyneissä maapallon laajuisissa tuotantojärjestelmissä kasvu on ollut huomattavinta huipputekniikkaa edustavilla aloilla ja työvoimavaltaisessa kulutustavaratuotannossa. Kasvu on voimistumassa myös palvelualoilla.

Vaikka edellä mainittuja toimialoja ohjaavat erilaiset sisäiset voimat, niillä on muutamia hyvinkin yhteisiä piirteitä. Työpaikkoja häviää yhtäältä ja syntyy toisaalle. Ammattitaidottomat työntekijät ovat vaarassa menettää eniten, mutta ammattityöntekijätkään eivät voi olla varmoja omasta asemastaan tässä maapallon laajuisessa kilpailussa.

Työllisyystilanne lienee yksi keskeisimpiä tekijöitä vaikuttamassa siihen, miten ihmiset kokevat globalisaation, sekä etelässä että pohjoisessa. Siksi myös globalisaation hyväksyminen riippuu paljolti sen työllisyysvaikutuksista. Ei ole sattumaa, että Kiinassa globalisaatio mielletään myönteiseksi, kun taas usein muualla globalisaatio käsitteenä on negatiivisesti värittynyt.

Työllisyys on ihmisille tärkeä asia. Hallitusten olisikin kiinnitettävä enemmän huomiota talous- ja kauppapoliittisten toimien työllisyysvaikutuksiin. Lyhytkestoiset työpaikkojen menetykset vaikuttaisivat väistämättömiltä. Sellaisissa tapauksissa viranomaisten olisi käytettävä aktiivisia keinoja, kuten työllisyyskoulutusta ja yrittäjyyden edistämistä, joiden myötä syntyisi uusia työtilaisuuksia. Haluaisin korostaa sitä merkitystä, joka ennaltaehkäisevillä toimilla, terveillä sisäpoliittisilla toimintatavoilla, on koulutukselle, taloudelle ja sosiaaliturvalle. Korjaavien toimien tekeminen jälkikäteen on aina vaikeampaa.

* * *

Suorista ulkomaisista sijoituksista käydään entistä kovempaa kilpaa. Yhtenä seurauksena on verokilpailun kiihtyminen. Tuloksena voi olla resurssien parempi kohdentumiseen, mutta pahimmassa tapauksessa joudutaan epäterveeseen tilanteeseen, jossa investointien houkuttelusta koituvat kustannukset muodostuvat suuremmiksi kuin investointien tuottama hyöty.

Tästä on kokemuksia paikallistasolla Suomessa, missä kunnallishallinnon toimin on yritetty houkutella investointeja tarjoamalla toimitiloja ja teollisuushalleja uusille yrityksille. Niistä monet ovat pian muuttaneet muualle, missä niille on ollut tarjolla vielä parempia tiloja ja etuuksia. Vastaavanlaista kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu myös Euroopan unionissa viimeisimmän laajenemisen jälkeen.

Suorilla ulkomaisilla sijoituksilla kuitenkin halutaan edistää kestävää taloutta ja kehitystä. Suorilla ulkomaisilla sijoituksilla voi parhaassa tapauksessa olla hyvin myönteinen merkitys kehitysmaille. Määrältään suorat ulkomaiset sijoitukset ovat monta kertaa virallista kehitysapua suurempia.

* * *

Globalisoituneessa maailmassa pääomat, tavarat ja palvelut liikkuvat ympäri maapalloa ennennäkemättömän vapaasti. Näin ei ole asianlaita ihmisten liikkumisessa valtioiden rajojen yli. Kauppaa ja pääoman liikkeitä koskevien tasapuolisten sääntöjen rinnalle tarvitaan tasapuoliset säännöt sille, miten ihmiset voivat liikkua maasta toiseen.

Kaikki maat voivat hyötyä hallitusti sujuvasta kansainvälisestä muuttoliikkeestä, joka voi nostaa kokonaistuottavuutta ja vähentää hyväksikäyttöä. Asia ei ole helppo muttei odottamalla ja mitään tekemällä muutu sen helpommaksi. OECD-maiden väestön ikääntymisen pitäisi saada meidät kaikki oivaltamaan tämän asian tärkeyden.

* * *

Kaupan vapauttaminen on yksi globalisaation keskustelluimpia puolia. Kansainvälinen yhteisö on koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan purkanut kansainvälisen kaupan sääntelyä. Ennen kauppapolitiikka käsitteli valmiista tavaroista kannettavien maksujen alentamista, nyt aihepiiri on laajentunut palvelukauppaan ja asioihin, joita ei voida pitää perinteisessä mielessä yksinomaan kaupan kysymyksinä.

Kaupan vapauttamiskehityksen pontimena on ollut talouskasvun ja työllisyyden edistäminen, toisin sanoen ihmisten aineellisen hyvinvoinnin parantaminen. Kaupan vapauttaminen on tässä suhteessa epäilemättä ollut onnistunutta.

Tehtävää ja ongelmia on silti kosolti. Kansainvälistä kauppaa koskevista asioista ovat vuosikymmeniä päättäneet teollisuusmaat, jotka neuvotteluvoimallaan ovat myös sanelleet neuvottelujen lopputuloksen. Monissa kehitysmaissa kansainvälisen kaupan järjestelyt koetaankin teollisuusmaita suosiviksi.

Yhtenä esimerkkinä tästä on se, että edistyminen maataloustuotteiden kaupan sääntelyn purkamisessa on ollut hyvin vaatimatonta. Monet maat tuntuvasti rajoittavat ulkomaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoilleen, harjoittavat kauppaa vääristävää vientiä ja antavat tukiaisia oman maan tuotannolle.

On käynyt selväksi, että Dohan kehityskierrosta ei saada vietyä päätökseen ilman maatalousasioiden perusteellista käsittelyä. Cancúnin viimevuotinen takaisku antoi tästä hyvän muistutuksen.

Meidän on edettävä purkamalla kaupan esteitä asteittain. Toivon todella, että Dohan kehityskierros pitää lupauksensa ja luo maailmankauppaan tasapuolisemmat järjestelyt. Sellaiset, joissa kehitysmaiden tarpeet ja edut otetaan huomioon.

* * *

Toiminnan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys on keskeinen asia päätöksenteossa niin kotimaassa kuin kansainvälisissä järjestöissä.
Toiminnan johdonmukaisuus alkaa luonnollisestikin kotoa. Sisäpolitiikassa etujen moninaisuus ja ristipaineet varsin usein johtavat kompromisseihin, joissa tehdään lehmänkauppoja taloudellisilla, sosiaalisilla ja ympäristöön liittyvillä tavoitteilla. Kansainvälisten asioiden osalta tilanne on hyvin toisenlainen.

Uudesta maailmanlaajuisesta ohjausjärjestelmästä neuvotellaan aloittain, muun muassa kaupan, rahoituksen, terveydenhuollon ja kehitysyhteistyön osalta erikseen. Kansainväliset järjestöt keskittyvät omiin toimialoihinsa, mistä on usein seurauksena, ettei nähdä sitä, miten omat toimet vaikuttavat muihin tärkeisiin tavoitteisiin.

Uuden maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän yhtenäisyyttä edistävät mekanismit ovat joko heikkoja tai puuttuvat kokonaan. Maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän yhtenäisyysvaje suurelta osin kuvastaa kansallisen tason tarkoitustaan vastaamatonta koordinointia. Ministerit eivät ole täysin selvillä siitä, mitä heidän kollegansa eri kansainvälisissä järjestöissä tekevät. Tätä voidaan auttaa muun muassa sillä, että parlamentit käsittelevät omien maidensa edustajien valtuudet tarkemmin ja selventävät niitä.
Toiminnasta saataisiin yhtenäisempää myös sillä, että hallitukset ja kansainväliset järjestöt julkistaisivat tietoja enemmän ja toimisivat avoimemmin. Näin selvennettäisiin toimien vaikutuksia ja luotaisiin pohjaa näistä asioista julkisuudessa käytävälle hyödylliselle keskustelulle.

Myös kansainvälisten järjestöjen keskinäisessä yhteistyössä on luonnollisesti parantamisen varaa.

Olen puhunut pitkään samoista asioista, joita Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raportissakin käsitellään. Raportti on saavutus sinänsä, mutta on tärkeää, että sitä seuraa myös prosessi. Siksi meidän komissiomme jäsenet ovat aktiivisesti korostaneet raportin ja siinä annettujen suositusten merkitystä. Sitä samaa teen minäkin tässä juuri parhaillaan.

Tällainen prosessi on jo meneillään Kansainvälisessä työjärjestössä, komissiomme kotipaikassa. Raportissa käsittelemämme asiat ovat kuitenkin huomattavasti laajempia kuin ILOn toimivaltuudet. Siksi on hyvä ja tarpeen toimia myös monilla muilla kansainvälisillä foorumeilla.

Toinen keskeinen paikka on YK, missä Tansania ja Suomi syyskuussa järjestivät maailmankomission työtä esitelleen tapahtuman. Me olemme lisäksi esittäneet 59:nnelle yleiskokoukselle päätöslauselmaluonnoksen, jossa maailmankomission raportin suosituksia nivotaan Vuosituhatjulistuksen toteuttamiseen.

Samanlaista työtä on aloitettu muissakin kansainvälisissä järjestöissä, mm. Bretton Woods -instituutioissa. Aluetasolla on edistytty hyvin Afrikan unionissa ja EU:ssa, missä komission esittämät näkökannat on jo otettu huomioon.

* * *

OECD:n jäsenmailla on keskeinen osuus ja vastaavasti suuri vastuu maailman asioiden hoitamisessa, erityisesti talouden ja sosiaalitoimen aloilla. Maailmankomissio kiinnittää raportissaan huomiota OECD:n monikansallisille yrityksille laatimiin toimintaohjeisiin, jotka ovat väline elinkeinoelämän ulkomaisen toiminnan, kaupankäynnin ja investointien ohjaamiseksi. Haluaisin kannustaa OECD:tä ja erityisesti sen jäsenmaiden hallituksia tekemään toimintaohjeita kansallisen elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien piirissä paremmin tunnetuiksi.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että OECD:llä on globalisaatiossa keskeinen rooli. Teidän analyysejänne tarvitaan ja niitä arvostetaan. Samoin toimintatapoja koskevia neuvojanne ja sopimusluonteisia suosituksianne. Terveet toimintatavat muodostavat perustan globalisaation hoitamiselle, sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle ja sen kielteisten vaikutusten pitämiselle mahdollisimman vähäisinä.

OECD on lisäksi mielestäni järjestönä omiaan tarjoamaan foorumin maailmanlaajuiselle yhteistyölle mm. haitallisten verotuskäytäntöjen, veropetosten ja talousrikosten, kilpailuun liittyvän vilpillisen yhteistyön ja rahanpesun torjumiseksi. Haluan kannustaa teitä OECD:ssä jatkamaan tällä tiellä, lujittamaan toimintapiiriänne ja etsimään uusia kumppaneita muista kansainvälisistä järjestöistä. Kiitä teitä siitä, mitä olette tehneet globalisaatioon liittyen, samoin kuin siitä kiinnostuksesta, jota olette osoittaneet Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiota kohtaan.

Odotan kommenttejanne ja toivon antoisaa yhteistyötä.