Tasavallan presidentin puhe Euroopan kuntien ja aluehallintoliiton 21. yleiskokouksessa (CEMR) Oulussa 14.6.2000

(muutosvarauksin)

Olen iloinen, että voin toivottaa teidät tervetulleeksi Suomeen ja Ouluun. CEMR:in yleiskokous pidetään ensimmäistä kertaa Pohjois-Euroopassa. Teitte hyvän valinnan.

Suomessa kunnallishallinnon asema on vahva ja vakiintunut ja kansalaiset kokevat sen vahvasti omakseen. Tämä on myös henkilökohtainen kokemukseni, sillä olin pitkään Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Kunnat - joko yksin tai yhdessä - vastaavat kaikista kansalaisten peruspalveluista. Kunnat hoitavat koulut, päiväkodit ja terveyskeskukset. Ne vastaavat vanhusten ja vammaisten huollosta. Lisäksi kunnille kuuluu infrastruktuurin ylläpito kuten katujen rakentaminen ja kunnossapito, vesi- ja jätevesihuolto - ja varsinkin isommissa kaupungeissa sähkö- ja kaukolämpötuotanto. Viime vuosina myös kuntien aktiivinen työ työllisyyden edistämiseksi on ollut tärkeätä. Järjestelmällämme on vankka kansalaisten ja poliittinen tuki.

Haluamme Suomessa edelleen kehittää tätä yhteiskuntamallia, joka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen.

Peruspalvelut ovat universaaleja - asuinpaikasta ja tuloistakin riippumattomia.

Palveluiden tulee olla samaa tasoa koko maassa - Helsingistä Lappiin.

Palveluiden tulee olla maksuttomia, tai perittävän korvauksen olla tuloihin nähden kohtuullinen.

Globalisaation ja muun kansainvälistymisen voimistuessa tulee tärkeäksi nähdä paikallisen, alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen toiminnan oikeat suhteet. Alue- ja paikallishallinnon merkitys Euroopan rakentamisessa on ollut ja on edelleen suuri: globalisoitumisen vastapainoksi tarvitaan kansalaisia lähellä olevaa päätöksentekoa. CEMR on keskeinen ja merkittävin Euroopan kuntien ja alueiden järjestö. CEMR oli alkuunpanijana Euroopan unionin alueiden komiteaa perustettaessa. Keskeinen pyrkimyksenne on tuoda kunnat ja alueet mukaan päätettäessä Eurooppa - politiikan suuntaviivoista.

Euroopan tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kansalaisten osallistumista ja tukea. Kansalaisten tulee voida ymmärtää ja hyväksyä tehtävät päätökset. Kuntien ja alueiden osallistuminen tähän prosessiin edesauttaa tavoitteen saavuttamista. Kunnat ja alueet on otettava mukaan unionin itsensä kehittämiseen. Tämä tuo omalta osaltaan unionin lähemmäksi kansalaista.

Vuoropuhelu unionin ja jäsenmaiden hallinnon eri tasojen kesken on tärkeää. Unioni tekee aluepoliittisesti tärkeää työtä muun muassa rakennerahastojen avulla, mutta tämä ei riitä. Jäsenmaat eivät saa unohtaa omaa aluepolitiikkaansa.

Unionin keskustelussa olevista aihepiireistä good governance - hyvä hallinto - on koettu hyvin läheiseksi Suomessa. Hyvä hallinto mahdollistaa demokratian toteuttamista käytännössä. Korruption poiskitkeminen on välttämätöntä. Mutta se ei riitä. Me olemme peräänkuuluttaneet lisää julkisuutta, tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä koko hallintoon. Avoimuus kuuluu toimivaan demokratiaan. Unionin tehokas toimielinjärjestelmä edellyttää tietysti hyvää yhteydenpitoa sen omien toimielinten kesken, mutta myös ja ennen kaikkea EU:n ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Vuoden 2000 hallitusten välinen konferenssi on erittäin tärkeä unionin tulevaisuuden kannalta. Konferenssin keskeiset kysymykset ovat komission koko, neuvoston ääntenpainotus ja määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen. Konferenssin tulee vakiinnuttaa laajentuvan unionin toimielinjärjestelmä kestävälle ja toimivalle pohjalle. Samalla on vahvistettava jäsenmaiden tasa-arvoa ja pidettävä huolta siitä, ettei itse laajentumisprosessi pääse hidastumaan.

Konferenssi pohtii myös Euroopan parlamentin, talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean jäsenmäärä laajentuneessa unionissa. Näiden elinten merkitys EU:n kansalaisten vaikutuskanavana on jatkuvasti kasvanut. Alueiden komitealla on tärkeä tehtävä toimia yhteydenpitokanavana paikallisen ja EU:n päätöksentekotason välillä. Paikallistason tulee olla aktiivisesti ja järjestelmällisesti mukana päätöksentekoprosessissa, jotta kansalaisten huolenaiheet tulisivat huomioon otetuiksi päätöksenteossa.

Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä Euroopan unioni sai uudenlaisen pohjoisen ulottuvuuden. Oulussa pohjoisuus on hyvin konkreettista. Nyt aurinko paistaa lähes läpi vuorokauden, mutta talvella on toisin. Sitä tuskin näkyy taivaanrannan takaa. Kukaan ei saa aurinkoa paistamaan ympäri vuoden, mutta suomalaisten tulee omilla ja unionin toimilla pystyä tuomaan valoa tulevaisuuden näkymiin.

Valon tuojia ovat mm. rakennerahastopolitiikka ja maatalouspolitiikka. Suomessa ja Ruotsissa, kuten muissakin EU-maissa, ovat myös kansalliset aluepoliittiset ratkaisut välttämättömiä tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiseksi. Kansallisten ja EU-toimien tulee tukea toisiaan.

Suomen jäsenyys antoi unionille uusia mahdollisuuksia myös sen ulkosuhteissa ja rajat ylittävässä yhteistyössä. Unionista ja Venäjästä tuli rajanaapureita yhteisellä 1300 km pituisella rajalla. Tämä rajanaapuruus tulee entisestään korostumaan Baltian maiden ja Puolan liityttyä unioniin. Suomen liikkeelle sysäämän, nyt koko unionin yhteisen pohjoisen ulottuvuuden politiikan yhtenä tarkoituksena on vastata rajanaapuruuteen liittyviin haasteisiin.

Ensi viikolla kokoontuva Eurooppa-neuvosto ottaa vastaan kokonaisvaltaisen pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintaohjelman, jolla pyritään tehostamaan unionin toimintaa yhteistyössä pohjoisten kumppanimaiden kanssa. Unioni ei ole koskaan aikaisemmin näin laajasti ja samalla yksityiskohtaisesti ottanut kantaa pohjoisiin yhteistyökysymyksiin ja haasteisiin.

Eurooppalaisuus on kansalaisten arkipäivää. Siksi paikallistason tulee olla aktiivisesti ja jäsentyneesti mukana eurooppalaisessa päätöksenteossa. Toivotan kokouksellenne menestystä sen etsiessä uusia yhteistyön näkymiä Euroopan rakentamiseen ja vakauteen.