Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä 12.4.2011

Vaalikausi on ollut eduskunnassa jälleen työntäyteinen. Eduskunnan työlistalla ovat olleet esimerkiksi aluehallinnon rakenteet ja yliopistolainsäädännön uudistaminen. Vaalilain muutokset on hyväksytty lepäämään. Eduskunta on tehnyt monen ihmisen arkeen vaikuttavia päätöksiä avopuolisoiden suhteista ja rekisteröidyistä parisuhteista. Periaatepäätös uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta keskustelutti paljon, ja varmaan olisi Japanissa sattuneen tragedian jälkeen keskusteluttanut vielä enemmän.

Vaalikauden suuriin aiheisiin kuuluivat myös ylimpien valtioelinten keskinäiset suhteet. Eduskunta hyväksyi lepäämään perustuslain muutokset, jotka koskivat muun muassa tasavallan presidentin valtaoikeuksia.

Kuten Te, arvoisa puhemies, toitte esille, hallituksen esitystä muutettiin eräiltä osin varsin näkyvästi eduskunnassa. Uudistuksessa tehtiin viime vaiheessa ratkaisu, jossa päätösvalta presidentin ja hallituksen välisessä mahdollisessa erimielisyystilanteessa annettiin aina eduskunnan täysistunnon eikä siis esimerkiksi valiokunnan päätettäväksi.

Kantani uudistuksen tarpeeseen ja sisältöön lienee teille tuttu enkä ryhdy sitä tässä yksityiskohtaisemmin toistamaan. Toivon, että ehdotettu erillisen selonteon jälkeen tehty täysistuntoratkaisu tuo mukanaan lisää harkintaa ja avoimuutta – ja lisäisi siis sovintoa. Käytäntö tulee sitten aikanaan osoittamaan, miten nämä muutokset tulevat vaikuttamaan erilaisissa poliittisissa tunnelmissa ja voimasuhteissa. Sen uskallan kuitenkin sanoa varmasti, että jatkossakin tarvitaan halua ja kykyä hyvään yhteistyöhön valtiollisen elämämme keskeisiltä toimijoilta ja nöyryyttä muistaa, että demokratiassa valta on kansalta kotoisin. Nyt vaaliviikolla se varmaan on helppo muistaa.

Me tämän päivän päätöksentekijät olemme vastuussa myös tuleville sukupolville. Kansakuntamme ja koko ihmiskunnan tulevaisuus edellyttää kestävää kehitystä, joka ottaa huomioon maapallomme rajat. Näkemys kolmiyhteydestä – ympäristön kannalta kestävä talous, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen – on laajalti omaksuttu. Tämän kolmiyhteyden tulee näkyä myös käytännössä.

Kestävä kehitys vaatii globaaleja toimenpiteitä. Globalisaation aikana Yhdistyneiden kansakuntien rooli ainoana aidosti maailmanlaajuisena toimijana korostuu. Samalla yritysten toiminnan ja tuotannon kansainvälistymisen myötä yritysten yhteiskuntavastuun merkitys kasvaa. Monet yritykset ovat alkaneet nähdä vastuullisen toiminnan osana menestysstrategiaansa. Aktiivinen ja globaalisti verkostoitunut kansalaisyhteiskunta on tärkeä vaikuttaja.

Globalisaation aikakaudellakin kansallisvaltioiden vastuu sosiaalisesti oikeudenmukaisesta, ympäristön kannalta kestävästä ja taloudellisesti tasapainoisesta kehityksestä on kuitenkin ensisijainen. Vain valtiot voivat tehdä kansainvälisiä sopimuksia, joilla kestävää kehitystä luodaan. Emme voi paeta vastuutamme.

Tämä eduskunta on vuodesta 2007 joutunut toimimaan yhä tiivistyvän globalisaation paineissa. Maailma on yhtä ja Suomi on osa maailmaa. Voimme vaikuttaa siihen, että maailmasta tulee reilumpi ja Suomesta turvallisempi.

Euroopan taloudellinen kehitys on ollut tämän eduskunnan suuri ja vaikea keskustelunaihe. Asia tulee olemaan myös seuraavan eduskunnan työlistalla.

* * *

Isänmaamme on vauras ja kansainvälinen kilpailukykymme on huippuluokkaa. Yksi Suomen menestymisen tekijöitä on ollut kykymme huolehtia kaikkien yhteisön jäsenten hyvinvoinnista. Kansalaiset pitävät tasa-arvoa, hyvinvointivaltiota ja julkisia palveluita tärkeinä. Se edellyttää vahvaa ja viisasta taloudenpitoa, joka ottaa huomioon myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut paljon kiitosta. On kuitenkin sanottava suoraan, että hyvinvointimme kokonaisuutena ei kansainvälisissä vertailuissa yllä samalle tasolle.

Eriarvoisuus on monella alueella jopa kasvanut. Joudun jälleen toistamaan huoleni tästä kielteisestä kehityksestä. Suurin osa suomalaisista pitää tuloerojen kasvua epätoivottavana ja toivoo niiden tasaamista. Pitkäaikaistyöttömyys on nousussa. Ihmisten kasvava eriarvoisuus näkyy elämän eri puolilla: lasten ja nuorten elämässä, vanhustenhuollossa, terveyserojen kasvussa. Tämä loukkaa ihmisten käsitystä oikeudenmukaisesta kohtelusta. Säällinen työ on paras tae köyhyyden poistamiseksi ja hyvän arjen turvaamiseksi. Myös yhteiskunnan sosiaalisten turvaverkkojen on oltava kunnossa. Toivon, että vaaleissa ja vaalien jälkeen näihin asioihin palataan.

* * *

Demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat arvoja, joita me olemme vakuuttaneet tukevamme myös kansainvälisessä yhteistyössä. Välimeren eteläpuolen tapahtumat vaativat nyt tukeamme myös käytännössä. Se ei saa olla ulkopuolisten sanelua vaan näiden alueiden kansalaisten tahdon kunnioittamista.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti, että Libyan tilanteeseen oli reagoitava erityisesti siviilien suojelemiseksi ja humanitaarisen avun perille saamiseksi. YK:n turvallisuusneuvoston näin voimakas päätöslauselma oli mahdollinen, koska päätöksellä oli alueen tuki. YK:n, Arabiliiton, Afrikan unionin, Euroopan unionin ja muun kansainvälisen yhteisön yhteistyön on oltava jatkossakin tiivistä.

Suomi on tyytyväinen siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi Libyaa koskevan päätöslauselman. Ja jos YK pyytää Euroopan unionin kriisinhallintatukea humanitaarisen avun perille toimittamiseksi, Suomi on valmis sitä harkitsemaan.

EU:n kriisinhallintayhteistyö on tulosta tiivistyneestä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kun liityimme unionin jäseneksi, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli vielä suhteellisen vaatimatonta. Mutta suunta oli jo selvä. Me itsekin olemme olleet luomassa aktiivisesti tiiviimpää unionia tässä mielessä ja Suomi on mukana tänä keväänä kahdessa EU:n valmiusjoukossa.

Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka. Perinteisiimme on kuulunut pyrkimys laajaan yhteisymmärrykseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksista ja suunnasta. Tämän toivon jatkuvan – oli sitten kyse YK:sta, Euroopan unionista, muista kansainvälisistä järjestöistä tai kahdenvälisistä suhteistamme.

Tätä tukee myös pitkäjänteinen yhteistyö eduskunnan kanssa. Siihen kuuluvat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot. Tätä selontekomenettelyä tulisikin mielestäni jatkaa. Se takaa, että tärkeimpiin turvallisuutemme ja puolustuspolitiikkamme ratkaisuihin sitoudutaan laajasti ja myös yli vaalikausien.

* * *

Kiitän teitä, arvoisa puhemies, hyvästä yhteistyöstä, ja koko eduskuntaa sen työstä kansakunnan parhaaksi. Julistan eduskunnan työn tältä vaalikaudelta päättyneeksi.