Tasavallan presidentti Tarja Halonen Suomeen akkreditoitujen diplomaattisten edustustojen päälliköille järjestetyillä päivällisillä Presidentinlinnassa 13.4.2000

Suomen pitkä talvi on päättynyt ja olemme kevään kynnyksellä. Tavalliseen suomalaiseen tapaan kevät tulee asteittain; välillä paistaa aurinko ja välillä sataa lunta. Niille teistä, jotka ovat viettäneet ensimmäisen talvenne Suomessa, lienee rohkaisevaa huomata, että talven pimeys ei ole ikuista, vaan kevään myötä koittaa valon aika.

Minulle ja puolisolleni on erityisen miellyttävää saada teidät tänään vieraaksemme. Viisivuotisen ulkoministerikauteni aikana minulla oli aktiivinen yhteys Helsinkiin akkreditoituun diplomaattikuntaan. Ette pääse vieläkään minusta eroon, vaan tarkoitukseni on jatkaa yhteydenpitoa myös uudessa virassani.

Viime vuodet ovat olleet mielenkiintoisia suomalaisille, mutta varmasti myös teille, joiden tehtävänä on raportoida hallituksillenne Suomen tapahtumista ja kehityksestä. Viimeisen reilun vuoden aikana maassamme on käyty parlamenttivaalit, Euroopan parlamentin vaalit ja presidentinvaalit. Ensi syksynä edessä on kunnallisvaalit. Poliittinen toiminta on ollut aktiivista ja näin tulee olemaan myös jatkossa.

Vaalien lisäksi oman mielenkiintoisen lisän toi Suomen toimiminen EU:n puheenjohtajamaana vuoden 1999 jälkipuoliskolla. Puheenjohtajuuskausi oli varmasti työteliäs teille, mutta voin vakuuttaa, että se oli työteliäs myös meille suomalaisille.

Puheenjohtajuuskaudestamme on esitetty lukuisia arvioita ja analyysejä. Ei liene kovin väärä veikkaus, kun totean, että läsnäolevistakin useampi on tehnyt siitä omalle hallitukselleen arvionsa.

Puheenjohtajuuskausi oli Suomelle varsinainen EU-asioiden "korkeakoulu". Jotkut ovat todenneet, että vasta puheenjohtajuuskauden maasta tulee täysiverinen jäsen. Suomen kohdalla on selvää, että nyt olemme entistäkin aktiivisempi - ja toivottavasti myös vaikuttavampi - jäsen Euroopan unionissa.

EU:n kriisinhallintatyössä on Helsingin päätösten mukaisesti edistytty ripeästi. Tämä on hyvä asia. Pääpaino on tähän asti ollut sotilaallisen kriisinhallintakapasiteetin kehittämistyössä. On hyvä, että viime aikoina myös siviilikriisinhallinnan osalta on tehty aktiivista työtä. Tästä erityinen kiitos EU:n nykyiselle puheenjohtajalle Portugalille, joka järjesti aiheesta viime viikolla seminaarin Lissabonissa.

Viimeaikaiset kriisit, Kosovossa, Itä-Timorissa ja Mosambikissa, osoittavat selvästi siviilikriisinhallinnan tärkeyden. Sotilaallisia toimia tarvitaan tilanteen rauhoittamiseksi ja perusvakauden saavuttamiseksi. Yhteiskunnan rakentaminen ja kehittäminen edellyttävät siviilitoimia.

Siviilikriisinhallinnan resurssien kehittäminen vaatii paljon työtä. Kosovossa saatiin käynnistettyä kohtuullisen nopeasti kymmenien tuhansien sotilaiden kriisinhallintaoperaatio. Sen sijaan muutaman tuhannen poliisiin löytäminen ja saaminen Kosovoon on ollut lähestulkoon ylivoimainen operaatio. Tilanne ei ole hyväksyttävissä, meidän tulee pystyä parempaan.

Siviilikriisinhallinnassa tarvitaan kaikkien yhteistyötä. YK:lla ja sen erityisjärjestöillä on tässä keskeinen asema. Eurooppalaisten toimijoiden, EU:n, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston, tulee löytää toimiva keskinäinen työnjako. EU:n ei tarvitse tehdä itse kaikkea, muitakin toimijoita on olemassa.

Suomessa on maaliskuun alusta lukien ollut voimassa uusi perustuslaki, jonka mukaan Tasavallan presidentti johtaa edelleen Suomen ulkopolitiikkaa. Samalle uusi perustuslaki korostaa presidentin ja hallituksen yhteistoimintaa. Lyhyen kokemuksen perusteella voin todeta, että tämä yhteistoiminta sujuu hyvin.

Kiitän omasta ja puolisoni puolesta Helsinkiin akkreditoitua diplomaattikuntaa hyvästä yhteistyöstä ja nostan maljan teidän kunniaksenne.