Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe SAK:n valtuustossa 26.11.2005

Yritysten kiihtyvä kansainvälistyminen on tämän päivän todellisuutta. Te olette törmänneet siihen omassa työssänne ja erilaisissa luottamustehtävissä. Suomen jäsenyys Euroopan unionissa, jota suomalainen ay-liike on omista lähtökohdistaan perustellusti tukenut, on vauhdittanut kansainvälistymistämme. Aktiivinen osallistuminen EU:n toimintaan on myös avannut meille monia uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia.

On tapahtunut paljon muutakin. Suomen ja Ruotsin taloudet ovat monin yritysjärjestelyin lähentymässä ja lomittumassa. Venäjä puolestaan on noussut tänä vuonna suurimmaksi kauppakumppaniksemme. Uskonkin, että hyvät ja toimivat suhteet naapurimaihimme tukevat työtänne ja ovat myös suomalaisen palkansaajan eduksi.

Hyvät yhteydet eri puolille ja kiinteä yhteys ihmisten arkeen ovat keskeisiä avuja, kun arvioimme voimakasta yhteiskunnallista kehitystä ja sen vaikutuksia niin yhteiskuntaan kuin yksittäiseen ihmiseen, olkoonpa palkansaaja tai yrittäjä, opiskelija tai eläkeläinen.

Yritysten kansainvälistyminen, valuuttakauppa, internet ja kännykät, pörssikurssit, ihmisten liikkuminen rajojen yli ja Yhdysvaltojen keskuspankin korkopäätökset ovat tulleet osaksi meidän kaikkien arkipäivää. Tuskin muistamme aikaa ilman pörssikursseja televisiouutisissa tai tietoja eripituisten korkojen vaihtelusta. Entä muistatteko ajan ennen matkapuhelimia, jolloin ihmisiä ei saanutkaan tavoitettua mihin kellonaikaan tahansa?

Kaikki muuttuu. Muutos nopeutuu ja siitä on tullut arkinen olotila. Olemme puhuneet viimeisen 15 vuoden aikana yhä enemmän ja useammin globalisaatiosta. Sana globalisaatio on saanut viime aikoina vakiintuneen sijan kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja se sisältää monia merkityksiä, jotka avautuvat erilaisina riippuen siitä, kuka ja mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Globalisaatio on koettu yhtäältä myönteisenä ja toisaalta uhkaavana, jopa pelottavana asiana.

Oma näkyvä aktiivinen työni globalisaatioasioissa alkoi, kun minua pyydettiin Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission rinnakkaispuheenjohtajaksi. Maailmankomission työ oli mieleenpainuva prosessi.

Erilaisista lähtökohdista me kaksi puheenjohtajaa ja 24 komission jäsentä, jotka edustimme työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten lisäksi laajasti monia muitakin näkemyksiä, löysimme yhteisen lopputuloksen. Peruslähtökohta on kaikkialla sama: ihmisten halu ja tarve säälliseen työhön - palkkatyöhön, maanviljelyyn tai yrittäjyyteen. Työtä halutaan tehdä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ja oikeudenmukaisessa maailmassa. Oikeudenmukaisempi maailma on myös turvallisempi maailma.

* * *

Suomi on kokonaisuutena menestynyt hyvin globalisaatiossa. Meillä, niin kuin kaikissa muissakin maissa, on kuitenkin voittajia ja häviäjiä. Olemme silti onnistuneet hyödyntämään kaupankäynnin esteiden purkamisen ja uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet paremmin kuin moni muu maa. Työttömyys on ollut suurin vitsauksemme, mutta onneksi tässäkin kehitys on menossa parempaan suuntaan.

Olemme varmaankin yhtä mieltä siitä, ettei riitä, että pärjäämme hyvin tänään, meidän pitää pärjätä hyvin myös tulevaisuudessa. Erityisen lisän tälle menestymisen tarpeelle antaa väestömme kohtuullisen nopea ikääntyminen. Väestömme ikääntyy nopeammin ja aikaisemmin kuin muut eurooppalaiset kansat.

Sanoin uuden vuoden puheessani 2004, että "Suomi tarvitsee tulevaisuuttaan varten kansallisen globalisaatiostrategian". Olin puhunut asiasta etukäteen pääministerin ja työmarkkinaosapuolten edustajien kanssa. Valtioneuvoston selvitys, luonnos kansalliseksi globalisaatiostrategiaksi, "Osaava ja avautuva Suomi" valmistuikin vielä vuoden 2004 loppupuolella.

Osaava ja avautuva Suomi - globalisaatioselvitys oli laaja-alainen raportti, jossa on lukuisia ideoita ja ehdotuksia. Osa konkreettisia ja osa vähemmän konkreettisia. Osa ehdotuksista oli ammattiyhdistysväen mieleen, osa ei. Mielestäni oli odotettavaa, ettei kaikista raportin aiheista löydy yksimielisyyttä. Tärkeintä olisi kuitenkin yhteinen tahto siinä, että meidän suomalaisten pitää toimia ennakoivasti. Emme voi jäädä odottamaan ja seuraamaan maailman muutosta, meidän pitää vaikuttaa maailman kehitykseen ja kehittää omia toimintojamme vastaamaan paremmin huomisen haasteisiin.

* * *

Suomea on rakennettu yhdessä ja näin on tehtävä myös tulevaisuudessa. Tämä on todellinen vahvuutemme, Suomen malli. Sitä on vilpittömästi varjeltava, mutta myös kehitettävä. Poliittiset puolueet, työmarkkinajärjestöt ja monet muut jäsentensä etuja ajavat tahot ovat Suomessa olleet sovinnontekijöitä, eivät riidan tai keinotekoisen vastakkainasettelun rakentajia.

Kaikki yhteiskunnan kehittäminen edellyttää erilaisten eturistiriitojen ja niihin perustuvien näkemysten huomioon ottamista ja yhteen sovittamista.

Suomen malli – yhteistyön, sopimisen ja yhteensovittamisen malli – noteerataan laajasti myös ulkomailla. Huomiota herättää erinomainen menestymisemme eri asioita koskevissa kansainvälisissä vertailuissa.

Toimiva kolmikantayhteistyö on ollut Suomen mallin tärkeä osa. Suomen mallissa työmarkkinajärjestöillä on puhdasta tulonjakopolitiikkaa laajempia tavoitteita yhteiskunnallisen vakauden ja taloudellisen kasvun edistämiseksi.

Tulopoliittiset ratkaisut ovat olleet yksi osoitus Suomen mallin toimivuudesta. Ne ovat tuoneet palkansaajille ostovoimaa, työhyvinvointia ja muutosturvaa. Elinkeinoelämälle ne ovat taanneet vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön. Valtiontalouskin on saatu vakaalle pohjalle ja hintojen nousu on jo vuosia onnistuttu pitämään kurissa. Yhteiskuntakehityksemme on saanut lisää voimaa.

Globalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja sen mukanaan tuomien haasteiden voittamiseksi suomalaisen luottamusyhteiskunnan vahvuuksista on pidettävä kiinni tulevaisuudessakin.

* * *

Seuraava konkreettinen maailmantalouden mahdollisuus ja haaste avautuu Maailman kauppajärjestön, WTO:n, ministerikokouksessa Hong Kongissa joulukuussa. Totuttuun tapaan Suomesta kokoukseen osallistuu hallituksen lisäksi laajasti myös palkansaajien ja elinkeinokeinoelämän edustajia.

Suomen perinteinen ja edelleen ajankohtainen tavoite WTO-neuvotteluissa on maailmankaupan esteiden hallittu ja asteittainen poistaminen. Tämä on hyödyksi Suomelle ja koko maailmalle.

Lähes 40% Suomen kansantulosta muodostuu viennistä. Olemme kansainvälisesti vertailtuna erittäin riippuvaisia ulkomaankaupasta. Hyvinvointimme turvaamisen ja kehittymisen kannalta on tärkeätä, että maailmankaupan vapauttamisessa edistytään, eikä päätään nostava protektionismi pääse voitolle. Erityinen mahdollisuutemme – myös vakavasti otettava haasteemme – on palvelukaupan vapauttaminen Euroopassa ja globaalisti.

WTO -neuvottelukierroksen onnistuminen on meille tärkeätä. Monenkeskiset kansainväliset sopimukset ovat hyvää globalisaation hallintaa. WTO-neuvottelujen mahdollinen epäonnistuminen johtaisi eittämättä myös alueellisten ja kahdenvälisten järjestelyjen lisääntymiseen, jolloin monenkeskiset sopimukset menettäisivät vähin erin merkitystään. Samoin kuin maailmanlaajuista turvallisuuttamme, on myös kauppaa kehitettävä mieluummin monenkeskisin kuin yksipuolisin ratkaisuin.

Puhuttaessa maailmankaupasta on hyvä muistaa, että vapaan kaupan on oltava myös reilua kauppaa.

Yhä useammat kansainväliset yritykset toimivat julkilausumiensa yhteiskuntavastuun periaatteiden mukaisesti. Monet kansainvälistyneet suomalaisyritykset käyvät tästä esimerkkeinä. Hyvien käytäntöjen edistämisessä ja seurannassa voi korostaa ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisen, aina konserni- ja yritystasolle ulottuvan yhteistyön merkitystä. SAK:n käynnistämä vuoropuhelu kiinalaisen ay-liikkeen ja siellä toimivien suomalaisyritysten kanssa on hyödyksi eri osapuolille ja esimerkki siitä kuinka palkansaajienkin edunvalvonta muuttuu yhä globaalimmaksi.

Työ oikeudenmukaisemman maailman ja reilun kaupan puolesta sekä globaali huolenpito työntekijöiden asiallisesta kohtelusta on tämän päivän reaalipolitiikkaa. Kyse on ihmisoikeuksien, mukaan lukien ay-oikeudet ja työelämän perusoikeudet, ja ympäristön puolustamisesta sekä suomalaisten työpaikoista ja toimeentulosta.

Vähimmäisehtojen tai ympäristövaatimusten polkeminen kilpailuedun saavuttamiseksi voi johtaa ja on osin johtanutkin epäreiluun tilanteeseen, jossa suomalainen tai yleensä säällinen työ ei pärjää. Työ oikeudenmukaisen maailman puolesta on moraalisesti oikein. Uskon myös, että suomalainen elinkeinoelämä pärjää paremmin reilussa maailmassa.

* * *

Kuten aiemmin totesin, muutoksesta on tullut jatkuvaa. Tämä näkyy arjessamme, ja myös silloin, kun ollaan neuvottelemassa työsuhteen ehdoista. Teillä on siitä paljon omakohtaisiakin kokemuksia.

Muutoksessa selviytyminen edellyttää osaamista ja osaaminen taas elinikäistä oppimista. Koulussa opitut taidot ovat edelleen tärkeitä, mutta ne eivät riitä läpi koko elämän. Työtehtävät, työn organisointi ja työn sisältö muuttuvat. Työnantajakin saattaa vaihtua. Tarvitaan siis monenlaista osaamista.

Osaamisen korkea taso on ja tulee olemaan suomalaisten vahvuus. Korkea osaaminen ei ole samaa kuin huippututkimus. Arjen työ, rakentaminen, teollisuuden prosessit, terveydenhuolto, hoivapalvelut, kuljetustehtävät ja monet muut vaativat korkeaa osaamista työntekijöiltä.

Meillä on 350 000 ihmistä, iältään 35 – 55-vuotiaita, joilla ei ole ollut toisen asteen koulutusta heidän mennessään työelämään. Heillä on vielä paljon työvuosia edessään.

Aikuiskoulutuksen suuri haaste onkin koulutukseen osallistuvien määrän kasvattaminen. Suomessa haasteena ovat lisäksi suuret ikäryhmien väliset koulutuserot. Vanhemmat väestöryhmät ovat heikommin koulutettuja kuin nuoremmat, mikä myös kertoo opetusjärjestelmän nopeasta kehittymisestä. Lisäksi aikuiskoulutukseen osallistuvat eniten ne, joiden koulutuspohja on jo hyvä.

On tärkeää huolehtia työikäisten hyvästä osaamistasosta ja jaksamisesta työelämässä. Sen vuoksi yhteiskunnassa on oltava valmiutta tukea opiskelua ja aivan erityisesti lisätä jo työelämässä olevien opiskelumahdollisuuksia. Työ- ja koulutuspolitiikan tavoitteena on oltava, että ikääntyvät ihmiset haluavat jatkaa nykyistä pitempään työelämässä ja että heidän ammattitaitonsa vastaa työelämän muuttuvia tarpeita.


* * *

Tietojeni mukaan tämä on SAK:n nykyisen valtuuston viimeinen sääntömääräinen kokous ja minunkin kuuden vuoden työjaksoni siirtyy loppusuoralle. Tämä on siten viimeinen tässä muodossa olevan yhteinen tapaamisemme.

Olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tapaamiset työmarkkinaosapuolten ja elinkeinoelämän edustajien kanssa ovat olleet tärkeä osa tätä yhteydenpitoa.

Kiitän teitä työstänne suomalaisen palkansaajan ja yhteiskunnan eteen. Toivon teille hyvää ja menestyksekästä kokousta. Samoin toivotan menestystä tulevaisuuden haasteisiin niin SAK:lle, sen jäsenliitoille kuin koko jäsenistöllekin!