Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe diplomaattikunnalle juhlapäivällisillä Presidentinlinnassa 29.4.2004

Puolisollani ja minulla on ilo toivottaa Teidät, arvoisa Helsinkiin akkreditoitu diplomaattikunta sekä hyvät suomalaiset vieraat, tervetulleiksi tänä kevätiltana perinteisille juhlapäivällisille Presidentinlinnaan.

Vuoden kuluessa on ehtinyt tapahtua paljon niin täällä Suomessa kuin maailmallakin. Suomi sai viime kesäkuussa uuden hallituksen, jonka sisäinen toiminta ja yhteistyö tasavallan presidentin ja eduskunnan kanssa on sujunut erinomaisesti ja kansalaistenkin luottamus näyttää olevan kunnossa. Kaikki tämä onkin tarpeen tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Eurooppalaisille vuoden tärkein asia on EU:n laajentuminen 25 valtion ja yli 450 miljoonan kansalaisen unioniksi. Suuri päivä on ylihuomenna.

Tämä laajentuminen on historiallinen merkkipaalu tiellä, joka on asteittain johtanut Euroopan kansat pois viime vuosisadan sodista ja hajaannuksesta. Uudella yhteistyön tiellä on vielä paljon haasteita.

Laajentuneen EU:n uudistustyö on vielä pahasti kesken. Lisäksi käynnissä olevat liittymisneuvottelut Bulgarian ja Romanian kanssa on saatava päätökseen sovitun aikataulun mukaisesti. Aikanaan odottavat neuvottelut muiden jäsenyyttä hakeneiden ja siihen valmiiden maiden kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on vakaampi, turvallisempi ja vauraampi Eurooppa.

Samalla meidän on kuitenkin muistettava, ettei EU laajentuneenakaan ole koko Eurooppa ja ettei Eurooppa ole koko maailma. On huolehdittava siitä, että Euroopan unioni on rakentamassa yhteistä Eurooppaa ja yhteistyön maailmaa tasa-arvon ja solidaarisuuden pohjalta. Ympäristökysymykset herättivät meidät huomaamaan että planeettamme on sananmukaisesti yhteinen. Globalisaatio toivottavasti saa meidät entistä läheisempään yhteistyöhön.

Suomea on pidetty monessakin suhteessa menestyjänä viime vuosikymmenten globalisaatiokehityksessä. Mutta mekin olemme aivan viime kuukausienkin aikana joutuneet toteamaan, että pyrkiessämme takaamaan kansalaisillemme työllisyyden, toimeentulon ja hyvinvoinnin me joudumme vastaamaan kovaan maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Globalisaatio on paljon enemmän kuin teknistaloudellinen ilmiö. Sen hyödyt ja haitat ovat jakaantuneet epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti sekä maiden sisällä että niiden välillä. Tarvitsemme paljon, paljon yhteistyötä voidaksemme ohjata globalisaatiota oikeudenmukaisempaan suuntaan, niin että ihmisten toiveet tarpeet tulisivat paremmin huomioonotetuiksi.

Kansallisvaltiot ovat edelleenkin tärkeimmät vaikuttajat globalisaatiossa. Ensinnäkin ihmisten arkipäivän kokemukset globalisaatiosta riippuvat pitkälti siitä, missä maassa he elävät. Työ demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta koituu ihmisten hyväksi myös globalisaatiossa. Toiseksi hallitusten edustajat luovat sen, mitä kutsumme globalisaation hallinnaksi (global governance). Kansallisvaltio ei ole tiensä päässä, vaan muutoksen edessä. Me tarvitsemme aikaisempaa vahvempia, demokraattisia valtioita, jotka toimivat oikeudenmukaisuuden puolesta sekä omassa maassaan että maailmalla.

Maailman kauppajärjestön, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja monen muun globaalilla tasolla toimivan järjestön oman työn kehittäminen ja keskinäisen toiminnan tehostaminen yhdessä YK:n kanssa on välttämätöntä. Kun me tiedämme lisäksi sen, kuinka ainutlaatuinen YK:n asema kaikkine puutteineenkin on myös kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä, on meidän kaikkien syytä ponnistella YK:n arvovallan ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi.

Maailma on aikaisempaa enemmän ihmisten arjessa läsnä uhkineen ja mahdollisuuksineen. Kansainvälisessä toiminnassa mukanaolevien toimijoiden määrä on moninkertaistanut. Se ei ole merkinnyt diplomaattien työn vähentymistä. Päinvastoin, teidän kansainvälisen toiminnan vahvojen ammattilaisten merkitys on kasvanut.

Kiitän omasta ja puolisoni puolesta Helsinkiin akkreditoitua diplomaattikuntaa erinomaisesta yhteistyöstä. Nostan maljani Teidän kunniaksenne sekä kansainvälisen yhteistyön lujittumiselle.