Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2003

Itsenäinen Suomi täytti vast'ikään 85 vuotta. Maamme tämän päivän hyvinvointi perustuu sukupolvien työlle. Yhtenäisemmän ja vakaamman Euroopan rakennustyössä saavutettiin viime vuoden lopulla tärkeä virstanpylväs: Euroopan unioniin otettiin kymmenen uutta jäsentä.

Epävarmuuden aika maailmalla on kuitenkin jatkunut. Sodat ja terroriteot ovat aiheuttaneet pelkoa ja levottomuutta. Mekin olemme osa yhteistä maailmaa, vaikkei mitään viitteitä ole siitä, että Suomeen tai suomalaisiin kohdistuisi erityistä uhkaa.

Meitä kaikkia järkytti syvästi viime syksynä vantaalaisessa kauppakeskuksessa tehty pommiräjäytys, jossa sai surmansa seitsemän ja loukkaantui yli 80 ihmistä. Tapaus oli yksittäinen murhenäytelmä, joka ei liittynyt terrorismiin.

Viranomaiset suoriutuivat kiitettävästi tapahtuman vaatimista velvollisuuksista ja tehtävistä. Myös yksittäiset kansalaiset toimivat oikein ja vastuullisesti. Nopea ja tehokas yhteistoiminta pelasti monen ihmisen hengen. Me kaikki olemme ottaneet osaa uhrien ja heidän omaistensa suruun. Toipuminen tapahtumasta vie vielä paljon aikaa.

Meidän on syytä vahvistaa yhteistä vastuutamme arjen turvallisuudesta. Rikollisuuden vähentäminen ja turvallisuuden parantaminen edellyttää laajaa yhteistoimintaa alkaen kansainvälisestä yhteistyöstä ja päätyen aivan kotoisiin keinoihin. Hyviä kokemuksia rikoksen torjunnasta on saatu paikallisten viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan yhteisillä toimilla.

Meidän on tärkeää antaa lapsille ja nuorille tasapainoisen elämän eväät. Koulutuksen merkitys kasvaa entisestään. Joidenkin tutkimusten mukaan koulukiusaaminen on jo vähentynyt. Uskon, että sitkeällä määrätietoisella työllä saadaan muutoksia aikaiseksi. Tästä on hyvä jatkaa. Kaikille on taattava koulurauha ja ulotettava tämä vastuullinen ja väkivallaton käyttäytyminen myös vapaa-aikaan.

Vetoomukseni koskee myös meidän aikuisten käyttäytymistä. Esimerkiksi pitkään jatkunut yhtäjaksoinen suotuisa kehitys liikennekuolemien vähenemisessä on pysähtynyt. Toisaalta rohkaisevaa on, että kymmenissä ns. nollakunnissa liikennekuolemat on saatu kokonaan ehkäistyiksi. Yleisesti kuitenkin näyttää siltä, että itsekkyys ja piittaamattomuus turvallisuudesta on yhä yleisempää. Liikennesääntöjä rikotaan ja tulkitaan yksisilmäisesti omien etujen mukaisesti.

Alkava vuosi on EU:n Vammaisten vuosi, jonka teemana on syrjimättömyys ja osallisuus. Tämä muistuttaa meitä vammaisten ihmisten oikeudesta yhdenvertaiseen elämään. Hyvällä lainsäädännöllä ja riittävällä taloudellisella tuella voidaan auttaa pitkälle tasa-arvoon, mutta vertaiseksi hyväksymisessä tarvitaan myös kanssaihmisten oikeaa asennoitumista.

Epävarmuus maailmantaloudessa on jatkunut viime vuoden aikana. Yhteinen valuuttamme euro on näissä epävarmoissa oloissa lisännyt taloutemme vakautta, parantanut sen kasvumahdollisuuksia ja ylläpitänyt kilpailukykyämme. Korot ovat olleet alhaisella tasolla ja julkisen sektorin tasapaino on säilynyt kohtuullisen hyvänä. Lisäksi tulopoliittinen kokonaisratkaisu lisää edellytyksiä vakaalle talouskehitykselle.

Meillä on siis kohtuulliset lähtökohdat vastata sekä nykyisiin että tuleviin haasteisiin yhteiskunnassamme. Suuret ikäluokat ovat vielä työmarkkinoilla ja taloudellinen tilanteemme on suhteellisen hyvä.

Maan hallitus ja eduskunta ovat tehneet pitkäjänteistä työtä. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Suomeen on syntynyt yli 300 000 uutta työpaikkaa. Tästä huolimatta työttömyys on edelleen suurin yhteiskunnallinen ongelmamme. Työ on jokaisen aikuisen ihmisen perusoikeus. Työttömyyden alentaminen on edelleen tehokkain tapa voimistaa kansantalouttamme sekä torjua samalla eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Tulevaisuudessa ennustetaan työttömyyden ja joillakin aloilla vallitsevan työvoimapulan esiintyvän samanaikaisesti.

Uskon, että ratkaisun avaimet löytyvät suomalaisten koulutuksen ja osaamisen parantamisesta. Olen omalta osaltani pyrkinyt kannustamaan erilaisen osaamisen oppimiseen. Yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden eriasteisten oppilaitosten sekä julkisen sektorin ja yrityselämän elävällä ja avoimella yhteistyöllä voitaneen jatkossakin vahvistaa kilpailukykyämme ja lisätä hyvinvointia.

Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme on tavoitteena pitää kaikista huolta. Väestön ikärakenteen muuttumisen myötä terveydenhoidon kustannukset ja eläkemenot kasvavat. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen edellyttää vahvaa kansantaloutta.

Tähän meillä on kaikki edellytykset. Meidän täytyy huolehtia siitä, että Suomi on edelleen hyvä maa yrittää ja tehdä työtä.

Maamme kansainvälinen asema on vahva, ehkä vahvempi kuin kertaakaan itsenäisyytemme aikana. Suomella on erinomaiset suhteet ja monipuolistuva yhteistyö kaikkien naapureittensa kanssa. Olemme aktiivisesti mukana kaikissa meille tärkeissä kansainvälisissä prosesseissa.

Vahva asemamme on tulosta johdonmukaisesti harjoitetusta turvallisuuspolitiikasta, taitavasta ulkopolitiikan hoidosta sekä uskottavaan puolustukseen nojaavasta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Me suomalaiset voimme olla asemaamme tyytyväisiä ja katsoa rauhallisin ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu antaa sopivat puitteet tarkastella tilannetta jatkuvasti muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa.

Demokratiassa uskottavan turvallisuuspolitiikan perusedellytys on, että sillä on kansan tuki. Nykyisellä politiikalla se on, ja näin on oltava myös tulevaisuudessa.

Euroopan unioni teki Kööpenhaminan huippukokouksessaan historiallisen päätöksen ottaa kymmenen uutta jäsentä vuonna 2004, näiden joukossa Viro, Latvia ja Liettua. Näillä uusilla jäsenmailla on vielä paljon uudistustyötä edessään, ja on kaikkien etu, että me vanhat jäsenet autamme siinä. Unionin hyvin tehty laajentuminen poistaa kylmän sodan jakolinjan sekä edistää vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia kaikkialla Euroopassa. Laajentumiseen sisältyvät vaikeat päätökset ja yksityiskohdat tulee nähdä oikeassa suhteessa muutoksen historiallisuuteen.

Samanaikaisesti Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato teki laajentumispäätöksensä Prahassa viime marraskuussa. On tärkeätä, että nämä Euroopan turvallisuuden keskeiset yhteisöt löytävät toimivat yhteistyömuodot.

Euroopan unioni on myös uudistamassa perussopimustaan ja menettelytapojaan. Tarkoituksena on kehittää unionia vastaamaan paremmin kansalaisten tarpeisiin ja laajentumisen haasteisiin.

Suomen kannalta on keskeistä unionin jäsenmaiden tasavertaisuuden vahvistaminen sekä unionin ja jäsenvaltioiden toimivallanjaon selkeyttäminen. Mielestäni on syytä parantaa unionin ulkoisen toiminnan tehokkuutta ja kehittää edelleen unionin ja sen jäsenmaiden kykyä kriisienhallintaan.

Globalisaatiokehityksen myötä valtiot ovat yhä enemmän toisistaan riippuvaisia. Suuretkaan valtiot eivät voi yksin taata kansalaistensa turvallisuutta. Me tarvitsemme siihen yhteistyötä. Yhdistyneillä kansakunnilla ja erityisesti sen turvallisuusneuvostolla on YK:n peruskirjan mukaan ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta.

Olen tyytyväinen YK:n päättäväiseen toimintaan kriisinhallinnassa viime vuoden aikana. Varsinkin kahden hyvin vaikean kriisin, Afganistanin ja Irakin osalta on tehty ja joudutaan tekemään paljon työtä. Tilanne jatkuu edelleen epävarmana. Irakin on noudatettava ehdoitta turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Mahdollisten sotilaallisten toimien aloittamisesta tämän varmentamiseksi on päätettävä niinikään YK:n turvaneuvostossa.

Ei kuitenkaan riitä, että syntyneet kriisit kyetään hallitsemaan ja ratkaisemaan. Kestäviä ratkaisuja voidaan rakentaa vain vahvistamalla demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista maailman kaikissa maissa. Meidän on syytä myös muistaa, että ihminen ja luonto jakavat saman maailman. YK:n syksyinen huippukokous Johannesburgissa oli tässä suhteessa käänteentekevä pyrkiessään käytännön ohjelmin sitomaan yhteen maailman köyhyyden poistamisen ja ympäristönsuojelun.

Kaiken globalisaationkin keskellä kansallisvaltio on perusyksikkö tehtäessä parempaa maailmaa. Meillä suomalaisilla on vastuu Suomesta. Yhteiskunnan kehitykseen vaikutetaan osallistumisella, joka voi olla hyvin erilaista. Jokaisen osallistujan on kuitenkin kunnioitettava demokratiaa niin tavoitteissa kuin keinoissa ja vastattava omista teoistaan.

Edessämme on vaalivuosi. Kansa valitsee maaliskuussa uudet edustajansa eduskuntaan seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Meillä kaikilla on mahdollisuus antaa äänemme kuulua. Vetoan jokaiseen äänioikeutettuun suomalaiseen ja toivon Teidän käyttävän tätä kansalaisen perusoikeutta käymällä äänestämässä.

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää kaikkia kansalaisia lukuisista yhteydenotoista, joita olemme saaneet kuluneen vuoden aikana. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2003.