Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro CEPAL-tutkimuslaitoksen korkean tason pyöreän pöydän keskustelussa Santiago de Chilessä 7.11.2003

"The global context and renewal of the UN"

Yhdistyneet kansakunnat on monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän keskeisin osa. YK:ssa kiteytyy kansainvälisen yhteisön kyky – tai kyvyttömyys - vastata tämän päivän haasteisiin.

Keskeinen haaste on köyhyyden poistaminen maailmasta ja säällisen elämän takaaminen kaikille maailman ihmisille. Vuosituhannen kehitystavoitteet ja niiden saavuttaminen ovat tärkeä keino tässä työssä. Vuosituhannen kehitystavoitteet ovat konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia eikä niiden toteuttaminen vaadi suunnattomia resursseja. Ne vaativat kuitenkin solidaarisuutta ja päättäväisyyttä.

YK:ta perustettaessa sen keskeisimmäksi tehtäväksi annettiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen. Turvallisuusneuvostolle annettiin ensisijainen vastuu tästä tehtävästä. Samalla turvallisuusneuvostolle annettiin oikeus päättää rauhaa ja turvallisuutta koskevista asioista kaikkien jäsenmaiden puolesta. Joskus turvallisuusneuvosto on onnistunut hyvin, joskus huonommin.

Jos YK:ta perustettaisiin tänään niin olisi vaikea uskoa, että näin suppealle elimelle annettaisiin niin laajat valtuudet kuin turvallisuusneuvostolle ja erityisesti sen pysyville jäsenille on annettu.

Pääsihteeri Kofi Annan on aiemmin tällä viikolla perustanut korkean tason työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää kuinka monenkeskisen järjestelmän kykyä ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta voisi parantaa. Onnittelen pääsihteeriä työryhmän perustamisesta ja vilpittömästi toivon, että työryhmä esittää ehdotuksia, joilla voidaan lujittaa monenkeskistä järjestelmää.

Käsittelen tänään kolmatta haastetta, joka on ajankohtainen YK:lle ja koko maailmanyhteisölle, nimittäin globalisaatio ja sen hallinta.

Globalisaatiossa ei ole kyse vain talouksien yhdentymisestä ja sääntelyn purkamisesta vaan paljolti myös sosiaalisten asioiden muodostamasta kokonaisuudesta. Asioista, jotka ovat tämän yhteisen maailmamme kansalaisten jokapäiväisiä huolen ja ilon aiheita.

Globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia pohtivassa maailmankomissiossa, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia olla yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa, käsitellään nimenomaan näitä asioita, eli sitä, miten globalisaatio vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään.

Komissiomme lähtökohtana on ollut, että globalisaatio on, ja sen on oltava, myönteinen kehityskulku. Globalisaation on vastattava ihmisten tarpeita. Tästä käsin me olemme luoneet muutosvision, jossa keskeisiä ovat seuraavat asiat:

Globalisaation on edettävä toista tietä kuin tähän asti. Nykyinen tie ei ole eettisesti eikä poliittisesti mahdollinen. Liian harvat jakavat keskenään globalisaation edut. Liian monilta puuttuu puhevalta globalisaation suunnittelussa, ja on liian paljon niitä, jotka eivät voi vaikuttaa sen etenemiseen.

Globalisaation tulokset riippuvat siitä, millaiseksi globalisaatio meidän toimiemme kautta muodostuu. Vaikka historia ja maantiede sanelevat lähtökohdat, paljon riippuu ohjauksen luonteesta ja niistä arvoista, jotka toimijoita innoittavat.

Me haluamme tehdä globalisaatiosta voiman, joka lisää ihmisten vapautta ja hyvinvointia ja tuo demokratiaa ja kehitystä paikallisyhteisöihin, joissa ihmiset elävät. Ollakseen kestävä kehitysvoima globalisaation on lisäksi oltava sopusoinnussa ympäristön kanssa.

Periaatteiden, joiden mielestäni on ohjattava globalisaatiota, on myös kuvastuttava kansallisissa instituutioissa, hallinnossa ja poliittisissa järjestelmissä. Pääperiaatteet ovat demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio.

Globalisaation hallinta on sidoksissa kansallisen tason ohjaukseen. Maat, joita hallitaan huonosti, joilta puuttuu taloudellisia tai sosiaalisia voimavaroja tai jotka rajoittavat ihmistensä luovuutta ja vapautta, eivät kykene hyötymään globalisaation mahdollisuuksista. Hyvin hallitut maat ovat tehokkaampia kumppaneita luotaessa globalisaatiokehitystä, joka on tasapuolista ja enemmän mukaan ottavaa. Näistä syistä voidaan sanoa, että vastaus globalisaatioon alkaa kotoa.

Alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö voivat edistää tasaveroisempaa globalisaatiomallia monin tavoin. Ne voivat antaa ihmisille ja maille mahdollisuuksia globaalien talousvoimien hallitsemiseen. Integraatio vähentää alttiutta ulkoisen talouden vaihteluille kasvattamalla tehokkaasti kotimarkkinoiden volyymia.

Alueellinen yhteistyö voi auttaa rakentamaan resursseja, joita tarvitaan globaalien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Sijoittaminen osaamiseen, infrastruktuuriin, tutkimukseen, teknologiaan ja innovaation tukeminen vaatii usein tietyn kriittisen määrän ponnistuksia, jotka ovat helpommin toteutettavissa aluetasolla.

Alueellinen yhteistyö voi parantaa niitä edellytyksiä, joilla ihmiset liittyvät osaksi maailmantaloutta. Sosiaalisten tavoitteiden sisällyttäminen alueelliseen yhdentymiseen luo lähtökohdan sosiaalisten tavoitteiden yhdistämiselle maailmantalouteen laajemminkin.

Lisääntyvä globalisaatio on lisännyt niiden asioiden määrää, joita voidaan käsitellä tehokkaasti vain maailmanlaajuisen yhteistoiminnan puitteissa. Esimerkkejä tällaisista asioista ovat talouden alttius ulkoisen talouden vaihteluille, tarttuvat taudit, valtioiden rajat ylittävä rikollisuus, veroparatiisit ja verokilpailu.

Vastaukset näihin uusiin haasteisiin ovat toistaiseksi olleet vaihtelevia. Tuloksena on tähän mennessä ollut pirstaleinen ja epäyhtenäinen järjestelmä, joka koostuu talous-, sosiaali- ja ympäristöalojen päällekkäisten verkkojen ja viranomaisten kudelmasta.

Meidän on tarkasteltava näitä haasteita yhtenäisemmin. Tämä voitaisiin tehdä YK:n johdolla.

YK:n roolia kansainvälisten taloudellisten ja sosiaalisten asioiden hoidossa tulisi vahvistaa. YK:n peruskirjan mukaan talous- ja sosiaalineuvostolla (ECOSOC) on pääasiallinen vastuu koordinaation edistämisestä. ECOSOC ei ole kuitenkaan pystynyt vastaamaan tähän haasteeseen. Sen kyky vaikuttaa globalisaation kehittymiseen kaupan, rahoituksen, investointien tai teknologian osalta on vähäinen. Päätöksenteko tapahtuu suurelta osin muualla. On olemassa selvä tarve ECOSOCin uudistamiseen.

YK tarvitsee tehokkaampaa toimintaa taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden harmonisoimiseksi ja sovittujen tavoitteiden aikaansaamiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vuosituhannen kehitystavoitteet.

Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen alalla myös Bretton Woods -instituutioiden toimet voisivat olla paremmin tasapainossa. Taloudellisen kasvun ja vakauden ohella tulisi painottaa riittävästi sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työllisyyttä. Parempi työllisyys on kaikkien maiden, niin rikkaiden kuin köyhien tavoite.

Ihmiskunta on suurien maailmanlaajuisten haasteiden edessä. Ympäristön saastuminen, tarttuvat taudit ja kansainvälinen terrorismi eivät kunnioita kansallisvaltioiden rajoja. Ratkaisut näihin haasteisiin voivat perustua vain yhteistyölle. Samanaikaisesti monenkeskinen järjestelmä, sen toimivuus ja uskottavuus ovat haasteiden edessä. YK:n pitäisi olla toiminnan keskipisteessä, ei sivussa.

YK on korvaamaton järjestö. Sen ensisijaisuutta maailman asioiden hoidossa tulisi vahvistaa. Hyvin toimiva, tehokas ja oikeudenmukainen monenkeskinen järjestelmä on paras vastaus maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi.