Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission Afrikan alueellisessa keskustelutilaisuudessa Arushassa 6.2.2003

Ihmisten tarpeita vastaava globalisaatio on mahdollista saavuttaa vain kuuntelemalla ihmisiä - heidän kokemuksiaan, tarpeitaan ja unelmiaan - eri puolilla maailmaa. Olen siten erittäin tyytyväinen, että voin osallistua tähän globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission - ja erityisesti presidentti Benjamin Mkapan - järjestämään korkean tason seminaariin.

Komissiomme haluaa kerätä mahdollisimman paljon tietoa paikallisista ja alueellisista globalisaatiokokemuksista sekä keinoista ohjata globalisaatiota. Olemme jo järjestäneet useita kansallisia keskustelutilaisuuksia eri puolilla maailmaa. Tämä seminaari on neljäs ja viimeinen alueellinen tilaisuus, seuraten Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Euroopan alueellisia tilaisuuksia.

Afrikka on ollut enimmäkseen globalisaation häviäjä ja tämän mahtavan mantereen merkitys on pienentynyt maailmanpolitiikassa ja -taloudessa. Kylmän sodan valtataistelun päätyttyä Afrikan strateginen merkitys on ollut pieni, eivätkä sen ongelmat ole herättäneet riittävää mielenkiintoa, muuta kuin jossain yksittäisissä humanitäärisissä katastrofeissa.

Afrikan kokemuksista globalisaatiosta voi tehdä kaksi yleistä huomiota. Ensinnäkin Afrikka on pääosin sivussa globalisaatiosta ja toiseksi kun globalisaatio Afrikkaa koskettaa, kokemukset ovat pääosin negatiivisia.

Afrikan kohdalla voidaankin puhua jonkinlaisesta käänteisestä globalisaatiosta, deglobalisaatiosta. Tällä hetkellä vain hyvin pieni osa, noin yksi prosentti, maailman bruttotulosta syntyy Afrikassa ja suorat sijoitukset maanosaan ovat vain puolen prosentin luokkaa. Kuitenkin maailman väkiluvusta Afrikan osuus on kuitenkin yli 10 prosenttia. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Afrikassa ei myöskään ole kyetty vastaamaan uuden informaatioteknologian haasteisiin.

Toisaalta on tietysti muistettava, että vaikka Afrikka näyttää kulkevan globaalien pääoma- ja informaatiovirtojen sivussa, se on monien strategisten raaka-aineiden ja perushyödykkeiden tuottajana kiinteästi verkottunut maailmantalouteen. Globalisaation negatiiviset vaikutukset heijastuvat nimenomaan tätä kautta erityisen voimakkaasti Afrikkaan.

Afrikan asiat eivät kuitenkaan ole jääneet kokonaan sivuun kansainvälisen yhteisön työssä. YK:n Afrikka-aloite on hyvä esimerkki tästä. Samoin Kofi Annanin ansiokas toiminta maailmanjärjestön pääsihteerinä on osoitus afrikkalaisten merkittävästä panoksesta maailmassa.

Mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta Afrikan maat voisivat päästä osallisiksi globalisaatiosta ja vieläpä hyötyä siitä? Toivon, että tässä seminaarissa löytyy ainakin joitain vastauksia näihin kysymyksiin. Koetan omalta osaltani käsitellä muutamaa keskeistä asiaa.

Ensinnäkin kansainvälisen järjestelmän oikeudenmukaisuus ja ennen kaikkea sen puute. Komissiomme kaikissa keskustelutilaisuuksissa on korostettu kansainvälisen järjestelmän olevan epäoikeudenmukainen ja suosivan teollisuusmaita. Pääosa tästä kritiikistä kohdistuu kansainvälisiin rahoituslaitoksiin ja maailman kauppajärjestöön.

Minusta on selvää, että kehitysmaiden äänen tulisi kuulua paremmin kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea tilan antamista omalle kansalliselle politiikalle kansallisten erilaisuuksien huomioimiseksi. Yksi koko ei sovi kaikille, eikä kansalaisjärjestöjen äänen tulisi kuulua yli kansallisten hallitusten. Olisi kuitenkin epärealistista ajatella, että rahoituslaitoksissa siirryttäisiin yksi maa, yksi ääni -periaatteen käyttöön. Tämä johtaisi nopeasti tilanteeseen, että maksajia ei olisi enää ollenkaan.

Kauppaopimusten osalta, olisi keskeistä, että ne antaisivat myös kehitysmaille mahdollisuuden hyötyä suhteellisesta edustaan ja päästä mukaan hyötymään globalisaatiosta. Kyse on erityisesti maataloustuotteiden sekä tekstiiliteollisuuden tuotteiden kaupasta. Juuri näillä, Afrikan maidenkin kannalta keskeisillä, aloilla kaupan esteet ovat edelleen kaikkein korkeimmat. Dohan kehityskierrokseen liittyy paljon odotuksia. Kansainvälisen yhteisön velvollisuus on täyttää nämä odotukset.

Kaikki ei ole kuitenkaan kiinni Dohan kehityskierroksen tuloksista. Euroopan unionin "kaikkea paitsi aseita" -ohjelma antaa lähes kaikille vähiten kehittyneiden maiden tuotteille tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Myös Yhdysvalloilla on vastaavan tyyppinen ohjelma.

Toiseksi, jokaisella hallituksella on viime kädessä vastuu maansa ja kansalaistensa hyvinvoinnista. Kansainvälinen yhteisö voi vain auttaa ja tukea kansallisen hallituksen ja/tai alueellisia toimenpiteitä. Afrikan osalta oman vastuu ottamisen osalta viime vuosien positiivisin aloite on New Partnership for Africa's Development, NEPAD.

NEPADin periaatteita ovat muun muassa: afrikkalaisen omistuksen, vastuun ja johtajuuden varmistaminen; Afrikan tekeminen houkuttelevaksi niin kotimaisille kuin ulkomaisille investoijille; mantereen laajan taloudellisen potentiaalin käyttöönotto ja bruttokansantuotteen kasvun kohottaminen seitsemään prosenttiin ja sen pitäminen tällä tasolla seuraavat 15 vuotta.

Kaikki nämä osoittavat Afrikan maiden sitoutumista oman mantereensa kehittämiseen. Meidän "ulkopuolisten" velvollisuus on antaa tälle riittävästi tukea.

Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission tavoitteena on esittää toteuttamiskelpoinen visio oikeudenmukaisesta ja kestävällä pohjalla olevasta globalisaatiosta, joka vastaa ihmisten tarpeita. Tavoitteena on globalisaatio, joka on inhimillisempi, edistää kehitystä, hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä sekä vähentää köyhyyttä. Pyrkimyksenä on siis säällistä elämää edistävä globalisaatio.

Tarkoituksenamme on ensi syksynä valmistuvassa raportissamme tehdä aloitteita ja suosituksia siitä miten edellä mainittu visio voitaisiin toteuttaa. Suositukset olisivat suunnatut globalisaation keskeisille toimijoille: kansallisvaltioille, kansainvälisille järjestöille, yrityksille, ammattiyhdistysliikkeelle ja muulle kansalaisyhteiskunnalle. Suosituksista osa olisi välittömiä ja osa pidemmän aikavälin toimintaa edellyttäviä.

Komissiomme on mielestäni edistynyt hyvin työssään. Ennakoimatta komissiomme raportin sisältöä, mainitsen tässä yhteydessä muutaman asian, jotka ovat nousseet esille keskusteluissamme komissiossa sekä kansallisissa keskustelutilaisuuksissa.

Oikeudenmukaisten kansainvälisten sääntöjen luominen. Keskusteluissa nousee kerta kerran esiin yleisesti hyväksytty väite siitä, että kansainvälistä kanssakäymistä säätelevät säännöt ja sopimukset eivät ole oikeudenmukaisia. Oikeudenmukaisetkaan säännöt eivät automaattisesti johda oikeudenmukaiseen tulokseen. Tarvitaan järjestelyjä, jotka mahdollistavat heikoimmillekin mahdollisuudet suhteellisen etunsa hyödyntämiseen ja kehityksensä vauhtiin saamiseen.

Kansallisvaltion rooli. Kansainvälisen yhteistyön ja kanssakäymisen lisääntymisestä huolimatta globalisaation keskeisin toimija on edelleen kansallisvaltio. Kansallisen tason toiminta voi johtaa parempaan globalisaation hallintaan alueellisella ja globaalilla tai paikallisella tasolla, näin myös Afrikassa.

Kansalliset toimenpiteet vaikuttavat voimakkaimmin ihmisten elämään. Kansallisvaltio on samalla ihmisten keskeinen vaikuttamistaso. Keskeiset vaateet kansallisvaltiolle ovat demokraattisuus sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Kansallisvaltioiden tulisi myös pyrkiä hyvään hallintoon.

Yritysten toiminta. Talouksien ja markkinoiden avautumisen myötä yritysten merkitys on kasvanut entisestään. Erityisesti kansainvälisten suuryritysten toimilla voi olla suuri merkitys yksittäisten maiden työllisyydelle ja taloudelle, unohtamatta niiden merkitystä niiden toiminnasta suoraan riippuvaisille ihmisille. Yritysten toimia kuulee usein kritisoivan, ja aiheesta. Vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän yritysten työllistävä ja myös hyviä käytäntöjä edistävä toiminta. Parhaassa tapauksessa ulkomaisen yrityksen myötä maahan voi kehittyä käytäntöjä, jotka ovat paljon edistyksellisempiä kuin lainsäädäntö. Onkin syytä tukea ja kehittää reilun pelin sääntöjä, kuten YK:n Global Compact -aloitetta.

Kehitys. Useissa puheenvuoroissa globalisaation keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kehityksen edistäminen. Useat kokevat tämän päivän tilanteen olevan kaukana tästä. Globalisaatio voi edistää kehitystä, mutta se edellyttää, että myös köyhät maat ja niiden kansalaiset pääsevät osallisiksi globalisaatioon. Tämä edellyttää teollisuusmailta solidaarisuutta: muun muassa kehitysapua ja markkinoillepääsyn esteiden purkamista. Tilanne ei kuitenkaan ole yksisuuntainen, vaan kehitysmaiden tulee omalta osaltaan osoittaa tahtoa ja sitoutumista kehitykseen.

Ihmisten liikkuminen. Maailmanlaajuisesti katsoen vain pieni osa ihmisistä muuttaa maasta toiseen. Vielä pienempi osa näistä muuttajista muuttaa taloudellisista syistä, syyt liittyvät useammin luonnon- tai poliittisiin katastrofeihin. Ihmisten liikkumisella on kuitenkin suuria vaikutuksia niin lähtö- kuin tulomaissa. Lähtömaat voivat pahimmassa tapauksessa kärsiä maan kehitystä olennaisesti hidastavasta aivovuodosta. Tulomaissa työttömyys ja muu epätoivottu kehitys laitetaan väärin perustein liian usein maahanmuuttajien syyksi. Siirtolaisuuden taloudellista merkitystä kuvaa myös se, että heidän entisiin kotimaihinsa lähettämä rahamäärä on suurempi kuin koko maailmassa annettava kehitysapu. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa ihmisten ei tarvitsisi muuttaa, elleivät he itse sitä tahdo.

Lopuksi asia, jota ei ole mainittu kovin usein, naiset. Lasten haavoittuvuus ja tarve erityiseen suojeluun on hyvin tunnettu ja myös tunnustettu muun muassa ILOn sopimuksissa. Globalisoituneessa maailmassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota naisten asemaan. Naisille on usein avaimet kehitykseen, naisille vain pitää antaa mahdollisuus käyttää niitä.

Olen edellä maininnut vain muutaman komission työssä tai kuulemistilaisuuksissa esille tulleen teeman. Näitä on paljon enemmän ja uskon, että täällä tulee esille uusia teemoja ja tutummille saadaan lisävalaistusta.

Haluan kiittää presidentti Mkapaa tämän tilaisuuden järjestämisestä. Toivotan antoisaa ja tuloksellista seminaaria ja odotan mielenkiinnolla seminaarin tuloksia.